Home » elementit
Category Archives: elementit
Voiko ennustamista opiskella?
….kysyttiin minulta tänään. En miellä itseäni “ennustajaksi” siten, että voisin antaa suoria “kyllä, ehdottomasti”- tai “ei missään tapauksessa” -vastauksia mihinkään kysymykseen, mikä tuntuu monille olevan ennustajan määritelmä. Nimitän itseäni noidaksi, vaistoeläimeksi tai esim. kortteja käsitellessäni tulkiksi. Näistä tulkki on ehkä käytännönläheisin määritelmä. Saan nostamieni korttien avulla yhteyden kaikkeuden energioihin, joiden kautta lähden määrittämään ensin kysyjän nykytilannetta ja sitten uusien korttien ja lisäkysymysten kautta yksityiskohtaisempia seikkoja. Koetan kuitenkin aina muistaa mainita kysyjälle, että tilannekuva, joka tässä hetkessä nousee esiin, on riippuvainen hänen itsensä valinnoista tästä hetkestä eteenpäin. Koen, että universumissa kaikki liittyy kaikkeen – joskus tulkki pystyy hyvin vahvasti näkemään, että kyllä, näistä lähtökohdista vaikuttaa siltä että asia X tapahtuu, tai ei, näistä lähtökohdista katsoen ei vaikuta todennäköiseltä. Joskus tulkinta on… no, tulkinnanvaraisempi. 😀 Silloin on todennäköistä, että muuttuvia tekijöitä on edessä vielä niin paljon, että kaikkeuskaan ei tiedä lopputulosta. Ehkä kysyjä ei vielä oikein edes tiedä tahtooko asiaa X oikeasti. (Silloin oikea kysymys olisikin ehkä jokin muu kuin “tapahtuuko asia X”.)
Mutta voiko tulkitsemista opiskella jossain? Ihan varmasti voi. Etenkin verkko-opistot ovat pullollaan monenmoisia kursseja niin tarot-tulkintaan, selvänäköön, parantamiseen kuin mihin tahansa muuhun “noidantyön” osa-alueeseen. Ensimmäinen kysymys kuitenkin tässä asiassa on: koenko olevani intuitiivisesti tietoinen. Joillain meistä vaistoelämä, asioiden tietäminen ja näkeminen, on luonnostaan vahva osa olemustamme. Toisilla kyky on ehkä piiloutunut arjen kuohuihin ja esimerkiksi hyvin materiaali- tai älyorientoituneen elämäntavan alle. Tai ehkä sinä itse tai kasvattajasi pelkäsivät tai väheksyivät kykyäsi lapsena ja tukahdutit sen?
Ensimmäinen askel “ennustamisen” opiskelussa voisi siis olla tietoinen intuition harjoittaminen kaikessa, ihan arkisissa asioissa. Opettele luottamaan vaistoosi: huomioi mitä alitajuntasi yrittää sinulle kertoa, ja pohdi tapahtumien jälkeen missä olit oikeassa, mitä taas et “nähnyt” ennalta. Opi siis tuntemaan Itsesi. Etsi myös rauhassa itsellesi parhaiten sopivaa apuvälinettä kanavointiin: joillekin se on tarot-pakka tai useampi, toisille kirkas pinta kuten lasipallo tai vesimalja, jollekulle unten maailma, jollekin tietyn elementin energiaan keskittyminen… tai jokin aivan muu. Kaikki tekniikat eivät sovi kaikille – käytä aikaa siihen että löydät sen, mikä juuri Sinua puhuttelee kaikkein eniten. Kun olet harjaantunut yhden menetelmän käytössä riittävästi, pystyt luultavasti ottamaan vastaan energioita muillakin menetelmillä helpommin. Ole kuitenkin kärsivällinen harjoittelussa. Pakolla tai kiireellä ei tule kuin… no, tiedätte ehkä vanhan sanonnan siitä millaisia kakaroita. 😉
Myös meditaatiosta (tai arkisemmin meditatiivisesta läsnäolosta, eli mindfullness-tekniikoista ja rentoutuksesta) voi olla apua vaistokokemusten vahvistumiseen. Itselleni ratkaiseva tekijä oli henkisellä tiellä tiettyyn pisteeseen eteneminen ja lopulta Reiki Masteriksi opiskelu: käytännön keinojen oppiminen energian kanavointiin avasivat ammolleen korkeamman tietoisuuden portit. Tämä voimisti huimasti myös tarot-tulkintojeni ja loitsujeni osuvuutta. Käytännössä kyse oli siitä, että opin luottamaan vaistotietooni aivan uudella tavalla.
Voiko ennustamista opiskella jossain? Voi. Juuri Sinun arjessasi, joka hetki. Avaa henkinen porttisi ja anna maan, ilman, tulen ja veden energioiden tulla (muista myös irrottaa niistä tulkintahetken jälkeen ja maadoittaa itsesi, ettet uuvu muiden ihmisten ja asioiden energioista!) <3
Ja jos haluat vahvistusta omalle vaistollesi tai koet, ettet ole vielä valmis luottamaan omaan intuitioosi aivan täysin, soita minulle. Olen täällä juuri Sinua varten! <3
–Ylva (234)
Artikkelin kuva: Brandee Pember / Pixabay.
Pyhän kokemisesta
Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta noin vuosi sitten, pohdittuani pitkään haluanko jatkaa jäsenyyttäni vain tavan vuoksi. En enää kokenut kirkkoon kuulumista eettisesti oikeaksi ratkaisuksi itselleni, koska käytännössä harjoitan uskoa aivan toisissa muodoissa, sen vähän mitä harjoitan. Se, millaisia jumaluuden muotoja palvelen ja miten, on minulle hyvin henkilökohtaista, joten en sitä tässä enempää availe. Sen sijaan puhun lyhyesti pyhän kokemisesta.
Pääsiäisviikolla olin kuuntelemassa koululaisten kevätkonserttia kaupunkimme vanhassa, kauniissa kirkossa. Korkeat holvit, kaikuvat käytävät ja lasten äänet, jotka kohosivat jonnekin paljon kattoa ylemmäs ja avarammalle… ne saivat väreet käsivarsiin ja kyyneleet silmiin. Vaikka tunnustaudun lähinnä pakanaksi (jos jokin uskonnollinen suuntaus on valittava), Kristuksen tarina on kaunis, koskettava kertomus. Kirkkorakennus sekä tilana että kaiken sen riemun ja surun kautta mitä siellä on koettu ja lohtua haettu – varmasti myös saatu – on uskomattoman tunteisiinkäyvä paikka.
Pyhä. Siinä merkityksessä, että siinä kokemuksessa on jotain selittämättömän suurta ja voimallista, tuntematonta mutta selvästi aistittavaa.
Tänään huomasin myös, että puissa on jo aika isot lehdet. Jäin katsomaan huojuvia oksia kesken ohikulkuni, ja aistin sen saman tunteen. Äkkiä näin sieluni silmin itseni luonnontilaisessa vanhassa metsässä, jossa usein keväisin kuljen, ja kuulin kohinan ja lirinän, kun kevätsade valui puhkeavilta lehdiltä. Pyhyyden tunne vahvistui.
Minulle pyhä on luonnon uskomaton viisaus, selittämätön kauneus, universaali rakkaus, se yhteisyys jota voimme parhaimmillaan kokea ventovieraiden kanssa… kaikki se, mikä värisyttää ja saa riemuitsemaan, sielun kohoamaan jonnekin paljon, paljon kattoa korkeammalle. Ja vaikka se, miten mustista noidankissoista pienempi ja arempi käpertyy itsepintaisesti juuri nyt syliini niin, että läppäri tasapainottelee polvieni kärjillä. Pienen eläimen tahto ja tarve olla toisen pienen eläimen suojassa ja suojana. Elämänvoima kaikissa muodoissaan. Maan, ilman, tulen ja veden läsnäolo kaikessa elollisessa.
Mitä pyhä merkitsee Sinulle?
–Ylva (234)
Tunne vahvat juuresi
Edellisessä artikkelissa mainitsin, että maadoittuminen on minulle hyvä keino egon rauhoittamisessa ja sydämen saattamisessa yhteyteen kaikkeuden voimien kanssa. Erityisesti kiireisen arjen ja kaupunkielämän keskellä maayhteyden vahvistaminen tekee hyvää ihan kaikille.
Maadoittumiseen on yhtä monta keinoa kuin ihmistäkin. Tärkeää on vain lopputulos: että maadoittumisen jälkeen tunnet itsesi rauhalliseksi ja tietoiseksi juuri siitä hetkestä jota elät.
“Luonnollisin” maadoittumiskeino on… mennä luontoon! 😀 Kiertää kätensä puun ympärille tai istua sen juureen; hengittää syvään maan tuoksua, kuunnella tuulta tai veden solinaa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ehkä sairastat etkä pääse liikkumaan, tai ehkä elämäntilanne ei vain jousta niin, että voisit vaeltaa keskelle metsää aina kun haluat.
Toki maadoittumiseen kelpaa vaikka kerrostalon pihapuu, mutta jos naapurien puheet hirvittävät, laita rauhallista musiikkia soimaan tai ole vain hiljaisuudessa. Istu tai makaa mukavasti ja kuvittele, että jalkapohjistasi tai juurichakrastasi alkaa kasvaa juuri. Millainen tuo juuri on? Minkävärinen, miten hento tai vahva, miten haarautuva? Millaisella nopeudella se kasvaa? Se on Sinun juuresi. Se kasvaa läpi lattian, läpi talon perustusten, kohti maata. Maa ottaa sen vastaan: juuresi yhdistyy maan sylissä muihin juuriin, tulet osaksi maata ja saat maasta energiaa, tummaa vahvaa voimaa, joka nousee juurtasi pitkin ylös kiertämään koko kehossasi. Kun olet levännyt tarpeeksi kauan tässä energiavirrassa, anna juuresi vetäytyä takaisin sisällesi ja jatka arkitouhuja rauhallisempana.
Tai jos tuntuu ettei ole aikaa tai et pysty keskittymään mielikuvan luomiseen, on vieläkin nopeampi jokapaikan ja jokahetken keino, “pikamaadoitus”.
Hengitä. Vaikka vain pari minuuttia. Huomaa, missä päin kehoa ja millä tavoin hengityksesi tapahtuu. Keskity vain siihen. Vaikka ympärilläsi tapahtuisi mitä, se ei juuri nyt, näiden parin minuutin ajan, tapahdu sinulle. Hengitä. Jos tuntuu vaikealta, laske vaikka sisäänhengittäessä rauhallisesti neljään… pysähdy pikku hetkeksi… ja laske rauhallisesti neljään tai kuuteen kun hengität ulos. Älä huolehdi mistään muusta – juuri nyt sinun tehtäväsi on vain hengittää. Olla ja hengittää.
Ja kas. Parin minuutin päästä saatat huomata, että jalkapohjasi tuntevat lattian tukevammin. Olet kasvattanut juuret. <3
Autan maadoittumaan ja rentoutumaan myös puhelimitse. Soita Ylvalle (234) ja kerro mitä voin tehdä Sinun hyväksesi!
Asiasanat: maadoittuminen, juuret, meditaatio, maayhteys, maa, rentoutus
Parantavan rakkauden tie
Edellisessä artikkelissa kirjoitin: tieni on kuun tie / parantavan rakkauden / vaiston ja unien / veden ja tulen tie. Mietin pitkään ja hartaasti, voinko ja haluanko kutsua itseäni “noidaksi” tuohon sanaan liittyvien mielikuvien vuoksi. Noita-sana viittaa usein johonkin pahaan, ilkeään ja vastenmieliseen. Voinko siis olla noita, jos haluan parantaa?
Noita tietää ja tuntee karman lain: sitä saa mitä tilaa, sitä niittää mitä kylvää. Kaikki me kylvämme niitä pieniä pahan siemeniä elämänsä aikana ihan tarkoittamattakin sen verran, että minun mielestäni niitä ei ole tarpeen tieten tahtoen paiskoa yhtään enempää. Etenkin kun jokainen teko palaa eteeni vielä jonain päivänä: ellei tässä elämässä, niin seuraavalla kierroksella viimeistään. Toinen noita voi toimia toisin, ja tekee sen varmasti harkiten. Loppujen lopuksi “hyvä” ja “paha” ovat aika yksilöllisiä käsitteitä, ja jokainen noita määrittelee ne oman etiikkansa mukaisesti. Oma määritelmäni on, että en käytä kykyäni mihinkään, minkä koen vahingoittavaksi.
Sen sijaan olen valinnut antaa kehoni astiaksi parantavalle ja hyvää tekevälle universaalille energialle. Siksi palvelen nyt apua tarvitsevia ennustaja24.fi– ja enkeliviesti.fi -sivustojen kautta (numeroni on 234).
Reiki-opinnoissani painotettiin, että energia ei koskaan ole parantajan omaa, vaan se tulee maailmankaikkeudelta – reikihoitaja voi vain pyytää saada toimia sen kanavana. Toki huolehdinkin siitä, että puhdistan omat energiani ja suojaan itseni sekä ennen että jälkeen hoidon. Tämä on yksi energiahoitamisen tärkeimpiä perusteita, ja ihan syystä: oman henkilökohtaisen energian lahjoittaminen vaikkapa useammalle autettavalle peräjälkeen jättäisi parantajan itsensä kovin voipuneeksi.
Koen silti, että asiaan liittyy muutakin. Universaali rakkaus on tila, jossa kaikki olevainen on yhtä lähellä, rakasta, kaunista ja merkittävää. Vain tässä tilassa – sydämestä käsin – parantavan energian välittäminen voi onnistua. Käsitän universaalin rakkauden aitona, alkuperäisenä läsnäolona, Itsenä joka on kaikelle olevalle yhteinen. Yhtä paljon kuin me henkisinä olentoina olemme tuon läsnäolon sisällä, on se myös meidän sisällämme.
Miten silloin oma henkilökohtainen energiamme voisi olla sekoittumatta tuohon universaaliin energiaan? Jos ne joka tapauksessa ovat toinen toistensa osia, täydellisesti yhteenkietoutuneita? Ehkä voisi kysyä, sekoitanko tässä Egon ja Sydämen, olenko joutunut harhapolulle. Toki sekin on mahdollista, mutta koen kuitenkin ajatuksen lohdullisena: minun ei tarvitse parantaessani olla huolissani siitä, mistä hoitava energia tulee. Jos se tulee maailmankaikkeudesta, hyvä niin – se on loputonta, täydellistä ja uusiutuvaa. Jos itsestäni… no, se on osa samaa kaikkeuden energiaa, jonka lähde on pohjaton, ikuisesti pulppuava.
Perinnenoituus on maanläheistä: siihen kuuluu ajatus, että noita käyttää omaa henkilökohtaista noidanenergiaansa kaikkiin toimiinsa. Vain ajoittain pyydetään vahvistusta esimerkiksi omilta jumalilta, suojelus- / apuhengiltä ja erityisesti neljän elementin (maa, ilma, tuli, vesi) olennoilta. Koen silti olevani jatkuvassa yhteydessä elementteihin, vaikken pyytäisikään juuri sillä hetkellä elementaariolentojen apua. Vaikken piirtäisi kehää, käyttäisi tiettyjä elementtejä edustavia aineksia, kutsuisi henkiä tai toimittaisi muita vastaavia rituaaleja, jotka usein nähdään välttämättömänä osana “noituutta”.
Koetan olla rauhallinen ja juurtunut (maayhteys). Koetan kehittää voimiani ja olla kosketuksissa henkiseen ja ajattelevaan minääni (ilmayhteys). Koetan ymmärtää ja hyväksyä kaikki tunteeni niin, että ne eivät kuitenkaan hallitse minua (vesiyhteys). Kaikki nämä elementit liittyvät oleellisesti parantamiseen (käsittelen tätä ehkä joskus tarkemmin), ja koetan kanavoida yhteyteni niihin konkreettiseen toimintaan (tuliyhteys).
Kun auttamistilanteessa – olipa kyseessä tarot-tulkinta, rentoutushetki, loitsiminen, energiahoito tai mikä tahansa – avaan itseni maailmankaikkeuden voimalle, koen myös kaikkien elementtien läsnäolon hyvin vahvana: tunnen miten juureni kasvavat ja kietoutuvat elämänpuun vahvaan juurakkoon, tunnen nesteiden kiertävän kehossani kohisten kuun kirkkaan valon alla, ja koen lämpimän rakkaudellisen tunteen. Samalla voimakäteni sähköistyy ja alkaa usein suorastaan poltella kuumuutta. Kehoni, mieleni ja sieluni asettuvat kokonaisuudeksi, jossa oma henkilökohtainen energiani yhdistyy maailmankaikkeuden parantaviin energioihin.
Nämä yhteenkietoutuneet energiat haluan tarjota kaikkien niiden käyttöön, jotka niitä tarvitsevat ja tahtovat. Olen kiitollinen, että saan ja voin auttaa. Soita siis Ylvalle (ennustaja24.fi ja enkeliviesti.fi, nro 234) ja kerro mitä voin tehdä hyväksesi. <3
P.S. Myös yrttien ja öljyjen tuntemus on eräs noidantaitojen alue. Kehitän osaamistani siinäkin asiassa jatkuvasti. Haluatko tasapainottaa energiakeskuksiasi? Kaipaatko rakkautta? Tai etsitkö syvempää henkistä yhteyttä sisimpääsi? Voin neuvoa sopivan eteerisen öljyn tai omasta keittiöpuutarhastasi löytyvän kasvin juuri Sinun tarpeisiisi! <3