Home » enteet ja etiäiset
Category Archives: enteet ja etiäiset
Kohtaamisia
Olen lähipäivinä kohdannut monenlaisia näkemyksiä uskomuksista ja henkisestä tiestä eri ilmentymineen. Omakohtaisesti löysin tien edesmenneiden sukulaisten luo, ja samalla kohtasin monia muitakin energioita, niin tästä maailmasta lähteneitä kuin sellaisia, jotka vielä elävät ihmisinä, mutta jostain syystä heidän sielunsa vaeltavat etsimässä viestikanavaa. Tähän minua opasti Sielunveli, eräs joka on minulle käsittääkseni sekä oppilas että opettaja. Ja haluaisin sanoa myös sydämen rakastettu, mutta sellaisen ääneen sanominen on kovin vaarallista ja helppo ymmärtää pahasti väärin. Olen joka tapauksessa hänelle hyvin kiitollinen, tästä ja muistakin asioista. <3 Sielunveljen henkinen polku kulkee tällä hetkellä reittiä, jolla hän kaipaa yhteyttä poismenneeseen läheiseen, etsii lisää tietoa ja on äärettömän innoissaan ja kokeilunhaluinen.
Olen kohdannut Punaisen miehen, jonka uskomusmaailmaan kuuluu vain se, mitä voimme nähdä ja käsin kosketella. Hän on tiellään vaiheessa, jossa kokee henkilökohtaisena loukkauksena sen, että joku uskoo toisin tai sanoo jopa kokeneensa konkreettisesti niiden energioiden olemassaolon, joille hän ei ole avoin. Kävimme melko kiivastakin sananvaihtoa aiheesta, mutta päätimme keskustelun lopulta hyvässä hengessä.
Olen kohdannut Kristinrouvan, jonka kanssa sulassa yhteisymmärryksessä puhuimme korkeammasta / elämää luovasta energiasta. Hän nimittää sitä kolmiyhteiseksi Jumalaksi, minä universaaliksi läsnäoloksi tai rakkaudeksi. Ymmärsimme toisiamme loistavasti.
Olen kohdannut noidansukuisen, jolla oli runsaasti selittämättömiä kokemuksia pitkän elämänsä varrelta.
Ja kohtasin vielä – tai en fyysisesti, puhuimme puhelimessa Sielunveljen välityksellä – TosiNoidan, joka on elämäntiellään niin pitkällä, ettei omien sanojensa mukaan tahdo enää kertaakaan nostaa henkimaailmaa eteensä. Hänen sukunsa naisten tietotaito päättyy häneen, oman Opettajansa toivomuksesta. Ymmärrän täysin. Ja häntä kuultuani ymmärrän hiukan paremmin oman sukuni naisiakin, jotka pelkäsivät kohdata itseään ja kykyjään täysinä, aitoina, kokonaisina.
Silti on vaikea hyväksyä se, että tuon pelon vuoksi tukahdutin intuition ja Voiman itsessäni niin kauan, että fyysinen terveyteni romahti täysin. Mutta kuitenkin, sekin oli minulle oppimisen ja uudelle avautumisen kokemus: tarpeen, välttämätön, jotta saatoin kasvaa elämään kohtaloani.
Niin kiitollinen näistä kohtaamisista! Kiitos, kiitos, kiitos! <3
Ylva, noidanvaistoinen
Kun olin pieni, tiesin ihmisistä paljon nähtyäni heidät kerran. Kasvot, nimet ja keskustelut sanasta sanaan säilyivät mielessäni jopa vuosia heti kun opin puhetta ymmärtämään. Äiti kummasteli, mutta vielä kummempaa – sellaista mistä ei ollut oikein tarpeen puhua – oli se, miten näin yllätysvieraat ovella hetkeä ennen kuin he kävelivät pihaan, kysyin “äiti mikset vastaa puhelimeen” minuuttia ennen pirinää ja osasin kertoa äidin ystävistä asioita joita kukaan ei olisi lapsen kuullen vahingossakaan paljastanut.
Kylän kissat odottivat minua pensasaitojen alla ja seurasivat minua kotiin. Kaksi niistä sitten muuttikin meille, kun omistajat kyllästyivät hakemaan kollejaan päivittäin helmoistani.
Koin kyyneliin asti auringonlaskut, täydet kuut, lintujen lennon ylitseni, tuulen huminan, lehtien värien vaihtelut… muistin ja tiesin, uneksin asioita joita en ollut vielä kokenut.
Tärkeimpänä oppaana oli unissani kulkeva hopeanvalkea naarassusi. Murrosiän tullen se lähti. Samaan aikaan turrutin noidanvaistot, sillä olin jo oppinut että äiti pelkäsi niitä minussa vielä enemmän kuin itsessään ja koko naispuoleisessa suvussa. Vaikka mystiikka, mytologia ja Kummat Kokemukset sekä tieto, jota ei voinut perustella järjellä, seurasivat minua (kuten myös kissat) myös koko aikuisikäni, vasta täytettyäni 40 ja koettuani valtavia elämänmuutoksia olin valmis hyväksymään aidosti ja avoimesti, kuka todella olen. Tiesin, että enää ei ole tarpeen pelätä tai toimia puolisalaa. Aloin myös opiskella tietoisemmin henkistä auttamista.
Ja Susi palasi. Eräänä keväisenä yönä valokuvasin täysikuuta. Taivas oli lähes kirkas, eikä kuun lähellä ollut ainoatakaan pilveä. Kun katsoin ottamaani valokuvaa, siinä se oli. Jo hiukan harmaantunut, vuosikymmenien varrella rähjääntynyt, mutta vielä hopeaturkkinen suden hahmo jolkotti suoraan kirkkaan kuun editse.
Vihdoin saatoin sydämestäni kirjoittaa ja laulaa loitsut, tulkita tarotit, antaa käsieni välittää parantavaa energiaa. Olen koulutettu meditaatio- ja rentoutusohjaaja sekä sertifioitu Usui Reiki Master, mutta ne ovat vain ulkoisia nimityksiä sille, mitä olen sydämeltäni.
Olen Ylva, noidanvaistoinen. Laitettu tänne auttamaan. Vaistolla, sydämestä. Palvelen Sinua ennustaja24.fi– ja enkeliviesti.fi -sivustoilla. Soita siis Ylvalle (234) ja kerro mitä voin tehdä hyväksesi. Kiitos universumille ja Sinulle, että saan tehdä sitä mihin olen tarkoitettu! <3