Home » kehomieli
Category Archives: kehomieli
Sielun rauhoitus
Keväisin ja alkukesällä olen usein kovin rauhaton ja samalla loputtoman väsynyt. Kestää hetken, että keho ja mieli tottuvat lisääntyneeseen valoon, d-vitamiinitason nousuun auringon ansiosta, lämpöön, vihreyteen… kaikkialla virtaavaan ja kohisevaan Elämään, sen paloon.
Tänään olen siivonnut oikein ajatuksella. Tein listan tehtävistä, jaoin asiat riittävän pieniin palasiin (riisu petivaatteet; laita puhtaat lakanat; viikkaa vaatteet kaappiin, imuroi lattia jne.) Aloitin makuuhuoneesta. Viikkasin nojatuoliin ja vähän muuallekin kertyneet vaatekasat kaappiin ja pyykkikoriin tarpeen mukaan. Vein petivaatteet pyykkiin ja vaihdoin puhtaat. Imuroin nurkkia myöten huolella. Avasin ikkunan ja suljin huoneen oven että se saisi raikastua kunnolla. Vein ovensuussa pitkään odottaneet talvivaatekasat kellariin. Siivosin keittiön oikein perusteellisesti. Lakaisin. Hoidin asioita kaupungilla. Pesin muun ohessa pari pyykkikoneellista.
Urakkaa jäi vielä: muiden huoneiden imurointi, pölyjen pyyhintä ja lattioiden pesu odottaa huomista. En halunnut uuvuttaa itseäni. Vaikka teinkin asiat kaikessa rauhassa, kehoni sietää vain tietyn määrän rasitusta – on lopetettava vähän ennen kuin tuo raja tulee näkyviin. Idea tässä oli kuitenkin se rauha. Ei ollut kiire. Käytin tehtäviin juuri sen verran aikaa kun tarvitsi. En lötköillyt, mutten myös hätäillyt ja kiirehtinyt siksi, että on vielä niin paljon muuta.
Ei ollut. Ei juuri sillä hetkellä. Eikä juuri tällä hetkellä. Juuri tällä hetkellä on vain tämä hetki. Aina. Elä se. <3
Silloin kun luonnossa fiilistelykään ei auta, arkisiin askareisiin keskittyminen voikin tehdä ihmeitä. 😉 Avuksi sielun rauhoituksessa voivat olla myös mantrat, manifestointilauseet tai muut loitsunomaiset toistuvat omien periaatteiden vahvistukset. Itse kerron nämä asiat itselleni aamuisin noustuani istumaan, paljaat jalat tukevasti vasten lattiaa. Samalla hengitän syvään ja rauhallisesti nenän kautta, vatsanpohjasta asti, avaten itseni uudelle päivälle. Näistä Reikin periaatteista on monta muunnelmaa, tässä omani.
Tänään teen parhaani, jotta
1. En hermoile.
2. En vihastu.
3. Työskentelen ahkerasti.
4. Osoitan kunnioitusta muita kohtaan.
5. Olen kiitollinen.
Jos tarvitset muuta pientä jeesiä sielun tai mielen rauhoittamiseen tai ajatustesi / elämäntilanteesi selvittämiseen, soita minulle. Olen täällä – Sinua varten. <3
–Ylva (234)
Kuva: Anni Nykänen / Mummo.http://mummo.sarjakuvablogit.com/files/2015/04/noeta_akka.jpg
Ihmisten luonnoksia
Luokittelemme ihmisiä päivittäin, jatkuvasti ja kovin helposti niiden ominaisuuksien mukaan, jotka ovat nopeimmin havaittavissa. Se on meille luonnollinen ja nopea tapa hahmottaa maailmaa ympärillämme ja saada alustava käsitys siitä, mihin muut ihmiset asettuvat suhteessa meihin. Emme välttämättä luokittele tarkoituksella ja tietoisesti, saati pahantahtoisesti – se vain on tarpeellista, jotta voisimme kokea jonkinlaista järjestyksen ja hallinnan tunnetta. Luokittelu on kuitenkin aina pelkistävää: se piirtää uusista ihmisistä nopeita karikatyyreja, jotka kuvaavat ehkä heidän huomiotaherättävimpiä piirteitään, sellaisia jotka on helppo tunnistaa ja muistaa.
Koukku piileekin juuri tässä. Kovin usein annamme muiden jäädä pilapiirroksiksi. Ehkä heidän äänekkäimmät piirteensä ovat sellaisia, ettemme halua tutustua lähemmin. Tai ehkä tutustumme paremmin, mutta ensimmäinen luonnos on tehty niin paksuin viivoin että kuvaa on vaikea muuttaa – ehkä emme edes huomaa että karikatyyri on vain luonnos, ja todellinen monitasoinen, värikäs kuva piilee sen sisällä.
Kuva: Karikatyyripiirtäjä Janne Markkanen, https://karikatyyrilahja.wordpress.com/page/7
Jos olemme säännöllisesti tekemisissä, ajan mittaan toisen aidoin minä alkaa murtautua luomamme hahmotelman lävitse. “Nyt se ihminen on varmaan seonnut! En olis ikinä hänestä uskonut!” Ehkä et olisikaan, mutta hän tuskin sekosi. Ehkä katsoit viimein hieman uudesta kulmasta, tai ehkä hän näytti sinulle uuden värikerroksen aivan tarkoituksella. Se on kuitenkin ollut siellä koko ajan.
Tänä viikonloppuna olen nähnyt erään joukon jäsenistä aivan uusia puolia: “tehojuhlijat” pysyivät vesilinjalla, hillitty ja neutraalisti esiintyvä rouva tanssi villisti rajun rockin tahtiin – jota eräs vanhempi, ujoksi tiedetty rouva toivoi, ja tanssi vielä villimmin mukana. Puhuin meediokokemuksista porukan yli 70-vuotiaan seniorin kanssa, joka oli myös joukon ainoa joka uskalsi edes yrittää saunasta mereen. Naiset taisivat saunoa miehiä kauemmin. Joukon nuorin mies tanssi kanssani terassilla eri vuosikymmenten rockshamaanien tahtiin, joista saimme samalla valtavan määrän tietoa tosin entiseksi muusikoksi tiedetyltä keski-ikäiseltä porukan jäseneltä, joka ei yleensä aiheesta paljon juttele.
Muitakin “wow, tällainenko tämä ihminen onkin!”-kokemuksia mahtui samaan tilaisuuteen, ja olen kuitenkin tuntenut jotkut näistä ihmisistä jo vuosia. Ehkä voisimme siis kuunnella hiukan enemmän ja pidempään, ennen kuin “lukitsemme” luonnoksemme ääriviivat mustaan paksuun tussiin. Ehkä tussia ei edes tarvita – voisiko ihmisen kuvan antaa olla häilyvä, reunoilta avoin, altis muuttumaan? Voisimmeko sydämen silmin katsomalla oppia toisiamme syvemmin? <3
-Ylva (234)
Lähemmäs luontoa
Pohdin tässä, millä aineilla korvaan kohta loppuvan ikkunanpesunesteen. Todennäköisesti etikalla ja ruokasoodalla. Olen askel kerrallaan siirtynyt ja siirtymässä luonnonmukaisempiin puhdistusaineisiin: pesupähkinöitä käytin jo 10 vuotta sitten vauvanpyykille, mutta nyt pesen niillä kaiken muun paitsi tahraantuneen valkopyykin. Huuhteluaineen sijasta käytän eteerisellä öljyllä kevyesti tuoksuttamaani etikkaa. Käsitiskiaine ja keittiöpuhdistusaine ovat kaupan tuotteita, mutta ekoystävällisimmästä päästä. Konetiskitabletit menevät vaihtoon seuraavaksi.
Pohtiessani tuli mieleen oma keholllinen luonnollisuus. Suunnilleen vuosi sitten tein lähtöä uimahallista 9-vuotiaiden kanssa, kun toinen istahti raskaasti penkille:
– Sä varmaan vielä rupeet meikkaamaan.
– Mmm… no en kyllä ajatellut näin pelkän kotimatkan takia ruveta.
– Ai? No hyvä! Koska mää en kyllä edes ymmärrä miks aikuset naiset meikkaa! Mun mielestä jokainen on kaunis semmosenaan!
Oli ihana huomata, että nuoret tytöt – joita kaikin tavoin joka suunnasta markkinoidaan aikuistumaan ja muovistumaan yhä aiemmin – ovat löytäneet tällaisen trendin. Oman lapsen ystäväpiirissä sama kehitys näkyy jatkuvan vielä vuosi myöhemmin. Osaa kiinnostaa vaatteet ja kampaukset yhä enemmän, jotkut juoksevat kuraisissa verkkareissa pitkin puistoja tukka hajallaan (köh, voipi olla just se omani 😀 ) mutta ketään ei näemmä painosteta muuttumaan “isommaksi”.
Itselleni ulkonäkö on aina ollut jossain määrin tärkeää. En oikein nuorena ollut siihen ikinä tyytyväinen: oli muka pyöreä maha ja reidet, pitkä nenä, olematon tukka… ja mitähän kaikkea. Myöhemmin elämässä lihoin sairauden takia useita kymmeniä kiloja – toki menetin myös liikunta- ja ajattelukykyni, mutta kiloahdistuksen muistan silti melkeinpä parhaiten, miten nurinkurista! Pariinkymmeneen vuoteen en poistunut kotiovesta ihmisten ilmoille ilman meikkiä ja laittautumista.
Tervehdyin jossain määrin, laihduin. Tuli elämänmuutoksia. Yhtäkkiä huomasin ettei tarvinnut piirtää kulmia ja laittaa ripsiväriä ja korkokenkiä että uskalsi mennä lähikauppaan. Tai pidemmällekään. Muutos tapahtui oikeastan huomaamatta. Vasta myöhemmin aloin ajatella tietoisemmin, miten kaukana luonnollisesta, todellisesta minästäni olin ollut lapsuuden loppuvaiheilta asti.
En mitenkään tarkoita että meikin tai mietittyjen vaatteiden käyttö vieraannuttaa luonnollisuudesta! Kyllä minäkin edelleen meikkaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta tuote kerrallaan siirryn luonnollisempaan kosmetiikkaan. Tykkään kauniista vaatteista, mutta ostan ne 95 %:sti kirpputoreilta. Hiuksiakin värjään silloin tällöin, mutta lähinnä luonnonhennalla. Olen myös poistanut hiustuotteistani silikonit ja sulfaatit, ja tutustunut sitä kautta aivan uudenlaiseen hiuslaatuun omassa päässäni. Kun kemialliset aineet eivät silota, venytä, kiillota ja painavina vedä hiusta alaspäin, kävi ilmi, että minulla on kihara tukka! Olen yli 40-vuotias, ja vasta nyt selviää, että minulla on kihara tukka.
Tätä tarkoitan etääntymisellä luonnollisesta minästäni. Jos jatkuvasti peitän tai yritän väkisin pakottaa itseäni muuksi kuin mitä olen, miten voisin itsekään lopulta tuntea todellista olemustani? Tarkoitan tätä niin sielullisesti kuin fyysisesti. Luonto ei tee virheitä: olet täydellinen, suunnitelman mukainen juuri sellaisena kuin olet. Hyväksy itsesi. Olet osa täydellistä luontoa. <3
Iloa, valoa, rakkautta!
–Ylva (234)
Luova rauhattomuus
Edellisessä päivityksessä käsittelin äkillisen seurallisuuden puuskan yhtä äkkinäistä päättymistä. Saatuani siivouksen melkein valmiiksi istuin päiväkahville, kirjoitin jokusen rivin päiväkirjaani… ja tunnistin rauhattomuuden varsinaisen syyn, sen juuren mistä se kasvaa.
Jokin luovuuden ilmaus yrittää murtautua läpi. Todennäköisesti piirustus / piirustuksia, sillä en ole piirtänyt vuoteen, ja pelkään että käsi ei toimi niin kuin tahdon; tai silmä, tai käden ja silmän yhteistyö. Siksi kehomieli koettaa vältellä läpitunkevaa piirtämisen tarvetta kirjoittamalla, laulamalla, tanssimalla… aivan mitä vain, kunhan ei tarvitsisi ottaa sitä hiiltä tai lyijykynää käteen ja alkaa totutella sen käyttöön pitkästä aikaa.
Tiedän, että sille täytyy antautua, aika pian. En vain vielä tiedä mitä syntyy sen tuloksena. On todella mielenkiintoista nähdä, mikä pyrkii esiin; mitä universaali energia koettaa lävitseni lähettää. Pienen hetken se vielä kypsyy… ja sitten!
Mitä Sinussa tapahtuu juuri nyt? Jos tarvitset hiukan jeesiä sen selvittelyyn, soita ihmeessä minulle, niin katsotaan! <3
-Ylva (234)
Terveisiä erakkoluolasta
Muutaman viikon olen ollut tavallista enemmän ihmisten parissa. On ollut suuri tarve kohdata muita: puhua, viettää aikaa, laulaa, nauraa ja tanssia. Ja sitten, yhtä nopeasti kuin tuo vaihe tälläkin kertaa alkoi, yhtä nopeasti se – tälläkin kertaa – loppui.
Eilen herätessäni tunsin, että nyt riittää. Ei yhtään sosiaalisesti kuormittavaa menoa hetkeen. Olen tyhjiin imeytynyt: kuiva käntty, kuin kuollut, kalju puunrunko harottavine oksineen. On aika puhdistautua, siivota koti läpikotaisin, tyhjentää kehomielestä – ja sydämestäkin – kaikki niihin tämän seurallisuuspuuskan myötä kertynyt ylimääräinen, muiden ihmisten vuotama energia. Aika maadoittua, asettua arkeen.
Tänään siis lapsen kanssa lakaisemme, luuttuamme ja lopulta tietysti saunomme. Löylyveteen, haltiankuppiin ja tuoksulamppuun taidan tiputella hiukkasen frankinsensia edistämään hiljentymistä, vahvistamaan sisäistä valoa ja rauhoittamaan sekä puhdistamaan hermostoa ja katajanmarjaa puhdistamaan ja suojaamaan mieltä ja sydäntä stressiltä ja alavireisyydeltä. Kataja myös parantaa visualisointikykyä ja saattaa auttaa astraalimatkalla, ja frankinsensi edistää kaikkia henkisiä pyrkimyksiä. Koska unielämäni on viime viikkoina ollut jopa ahdistavan vilkasta ja erikoisen selkeää, toivon näiden avulla saavani myös ensi yönä hiukan paremmin selvää siitä, mitä minulle on yritetty kertoa.
Siivoilun ja muun puhdistautumisen ohella olen toki täällä myös Sinua varten. Jos tarvitset tarot-tulkintaa, energiakäsittelyä tai muuta missä Noidanvaistoinen voi auttaa, niin soita minulle!
-Ylva (234)
Rauhaa ja räjähtelyä
Viikko on ollut täynnä Elämistä. Niin täynnä, että välillä olen kadonnut kaiken tapahtumisen syövereihin. Sama jatkuu vielä toisen viikon, ja huomaan että on tärkeääkin tärkeämpää huolehtia edes pienistä rauhan hetkistä kaiken (onneksi kuitenkin hyvän ja myönteisen) räjähtelemisen keskellä. Meditaatio tuntuu tällä hetkellä liiankin rauhoittavalta, tarvitsen tässä pyörityksessä voimallista tulienergiaa. Sen sijaan lyhyet joogahetket ovat juuri sitä, mitä keho ja mieli tarvitsevat nyt.
Meditatiivista, harkittua liikettä ja keskittymistä mielelle, mutta kuitenkin lisää voimaa, lisää energiaa ja kestävyyttä keholle.
Esimerkiksi YouTubesta löydät ilmaisia joogavideoita, myös aloittelijoille. Ja jos kaipaat rauhallisempaa, vielä meditatiivisempaa – ja myös keholle hellempää – joogaa, suosittelen kokeilemaan yin-joogaa. Yin ja yang, ikuinen pari, kuu ja aurinko, yö ja päivä, vesi ja tuli. Yang-jooga on perinteistä joogaa, jossa asanat voivat vaihtua nopeastikin ja liike on kehoa kuormittavampaa. (Itse teen maksullista, ohjattua kurssia, joka on suunnattu yli 40-vuotiaille ja ottaa huomioon myös nivelten hyvinvoinnin ja keholliset rajoitteet.) Yin-jooga on soljuvaa, hidasta, palauttavaa ja rauhallista. Melkein kirjoitin ensin “kevyempää”, mutta ei oikeastaan. Erilaista ja ehkä helpompaa. Paitsi suorituskeskeisille kilpailijaluonteille – yin-joogasta kun puuttuu kaikki räjähtävyys. 😀
Rauhaa ja energiaa sopivassa suhteessa Sinulle! <3
Flunssaa vastaan
Kuten monesti ennenkin jonkin elämänmuutoksen pyörteissä tai kovan stressin lauetessa, flunssa tuli taloon. Joskus vuosia sitten olin lähes jatkuvasti nuhakuumeinen; jo lapsena reagoin melkein kaikkeen tulemalla kipeäksi. Koulupoissaoloja oli paljon, ja myöhemmin sinnittelin pahimmillaan yhden kokonaisen talven töissä kuumeessa ja ontelotulehduksissa, kunnes jouduin sairaalaan tarkkailtavaksi. Ei ihme, että tällaisen jälkeen keho päätti sanoa yhteistyösopimuksensa irti ja siihen asti lähes oireeton perinnöllinen sairaus romahdutti kunnon aivan täysin. Silti sinnittelin vielä vuosia, kunnes opin hidastamaan ja hiljentymään.
Viime vuosina flunssa on tullut harvoin, mutta aika rajuna. Tällä kertaa sen syy on aivan selvä: emotionaalisten myrkkyjen puhdistaminen ja kehon valmistaminen uuteen elämänvaiheeseen. Siksi en edes yritä pakottaa sitä tiehensä. Koetan vain antaa itselleni aikaa ja tilaa – polttakoon tauti pois mitä täytyy. Tietysti sattuu vain olemaan (nykyään harvinainen) viikko, jolloin joka päivälle on menoa mitä ei voi siirtää. Olen myös sen verran tukossa tunnepuolella, että itselle annettu energiahoito ei välity ihan parhaalla teholla. On siitä apua silti, aina siitä on, mutta tällä hetkellä kaipaan puhdistuakseni yhtäältä kehon rasittamista, toisaalta mielen rauhoittamista. Aloitin siis 21 päivän joogaperusteisen treeniohjelman (tietysti nyt kipeänä teen kevennettyä versiota ja pahimpina päivinä jätän väliin) ja olen kiinnittänyt taas paremmin huomiota siihen, että annan itselleni rauhallisen meditaatiohetken pari kertaa päivässä.
Lisäksi käytän tietysti öljyjä. Omassa kokoelmassani on tällä hetkellä kolme, jotka ovat erityisen hyviä flunssa-apuja. Laakerinlehti, rosmariini ja sypressi. Näistä erityisesti sypressi sopii tilanteeseen muutenkin, se lohduttaa menetyksen kohdannutta. Kehotan muita ihmisiä aina käyttämään öljyjä tuoksulyhdyssä, diffuuserissa tai vaikka vanulappuun tiputettuna tyynyn alla. Itse olen viime aikoina väsymyksessäni jättänyt varotoimet turhankin vähälle: tiputan öljyä suoraan ranteen sisäpinnalle ja hieraisen siitä kaulalle ja rintaan. Jos sinulla on yhtään taipumusta yliherkkyyteen, älä tee näin! Minunkin ihoni ja hengitystieni ärsyyntyvät helposti, mutta tunnen käyttämäni öljyt jo sen verran, että tiedän mitä niistä voin laittaa suoraan iholle ilman esim. avokado- tai kookosöljyyn sekoittamista. Huom: en suosittele eteeristen öljyjen käyttöä sisäisesti! Sekin on mahdollista, mutta öljyjen alkuperä ja puhtaus on silloin äärimmäisen tärkeää, eivätkä kaikki öljyt sovellu suun kautta nautittaviksi sittenkään.
Laakerinlehti on oivallinen immuniteetin boostaaja. Se elvyttää fyysisiä toimintoja ja hierontaöljynä (erityisesti ruusun ja katajan kanssa) helpottaa kipuja ja särkyjä. Tuoksumaljassa laakeri on hyvä kuumeeseen ja tulehduksiin. Henkisellä puolella se toisaalta tyynnyttää mieltä ja hermoja, toisaalta taas auttaa inspiroitumaan. Laakerinlehti on sisäisen näkemyksen voimistaja.
Rosmariini on monikäyttöinen öljy, kuten yrttikin. Olen huomannut, että itse yrtti saa nykyään minussa aikaan torjuvan reaktion: ihmettelin suuresti, kunnes opin että rosmariinia on käytetty vahvana noitakarkotteena. Jostain syystä öljynä siedän sitä paremmin, ja hyvä niin, sillä flunssan torjunnan ohella se virkistää verenkiertoa, ruuansulatusta ja muistia sekä poistaa väsymystä ja edistää stressinsietoa. Se hoitaa myös reumatismia ja muita kipuja. Magiakäytössä soveltuu rakkauden ja parantamisen sekoituksiin.
Sypressi on hienostunut havutuoksu. Se lievittää flunssan oireita, ja lisää vastustuskykyä infektioita vastaan. Lievittää myös laskimoiden ja imusuonien tukkeumia, eli sillä on myös lymfaattisia vaikutuksia. Henkisellä puolella edistää viisautta ja lohduttaa menetysten, surun ja erojen kohtaamisessa. Sypressin maaginen käyttö liittyy tavallisesti siunaukseen, suojaamiseen ja vihkimykseen.
rosmariini, sypressi
ja laakeri on suojani
puhdistukseen antaudun
lepään, toivun, uudistun
Oma metodi tällä hetkellä: aamulla, päivällä ja illalla tippa kutakin ranteisiin ja siitä kaulalle ja rintaan. Pitää hengitysteitä vähän auki ja toimintakykyä yllä. Lisäksi lepään niin paljon kuin mahdollista, ja ennen pakollisia menojani – jotka ovat aika fyysisiä ja vaativat lisäksi puhekykyä – turvaudun kyllä myös länsimaisen lääketieteen helmiin, flunssajuomiin ja kurkkua desinfioiviin tabuihin. Ja sitten taas lepoa, reikiä ja meditaatiota. Ja iltateen haudutan tietysti tuoreesta kurkumasta ja inkivääristä.
Miten Sinä torjut tai hoidat kevätflunssaa?