Home » unet
Category Archives: unet
Voiko ennustamista opiskella?
….kysyttiin minulta tänään. En miellä itseäni “ennustajaksi” siten, että voisin antaa suoria “kyllä, ehdottomasti”- tai “ei missään tapauksessa” -vastauksia mihinkään kysymykseen, mikä tuntuu monille olevan ennustajan määritelmä. Nimitän itseäni noidaksi, vaistoeläimeksi tai esim. kortteja käsitellessäni tulkiksi. Näistä tulkki on ehkä käytännönläheisin määritelmä. Saan nostamieni korttien avulla yhteyden kaikkeuden energioihin, joiden kautta lähden määrittämään ensin kysyjän nykytilannetta ja sitten uusien korttien ja lisäkysymysten kautta yksityiskohtaisempia seikkoja. Koetan kuitenkin aina muistaa mainita kysyjälle, että tilannekuva, joka tässä hetkessä nousee esiin, on riippuvainen hänen itsensä valinnoista tästä hetkestä eteenpäin. Koen, että universumissa kaikki liittyy kaikkeen – joskus tulkki pystyy hyvin vahvasti näkemään, että kyllä, näistä lähtökohdista vaikuttaa siltä että asia X tapahtuu, tai ei, näistä lähtökohdista katsoen ei vaikuta todennäköiseltä. Joskus tulkinta on… no, tulkinnanvaraisempi. 😀 Silloin on todennäköistä, että muuttuvia tekijöitä on edessä vielä niin paljon, että kaikkeuskaan ei tiedä lopputulosta. Ehkä kysyjä ei vielä oikein edes tiedä tahtooko asiaa X oikeasti. (Silloin oikea kysymys olisikin ehkä jokin muu kuin “tapahtuuko asia X”.)
Mutta voiko tulkitsemista opiskella jossain? Ihan varmasti voi. Etenkin verkko-opistot ovat pullollaan monenmoisia kursseja niin tarot-tulkintaan, selvänäköön, parantamiseen kuin mihin tahansa muuhun “noidantyön” osa-alueeseen. Ensimmäinen kysymys kuitenkin tässä asiassa on: koenko olevani intuitiivisesti tietoinen. Joillain meistä vaistoelämä, asioiden tietäminen ja näkeminen, on luonnostaan vahva osa olemustamme. Toisilla kyky on ehkä piiloutunut arjen kuohuihin ja esimerkiksi hyvin materiaali- tai älyorientoituneen elämäntavan alle. Tai ehkä sinä itse tai kasvattajasi pelkäsivät tai väheksyivät kykyäsi lapsena ja tukahdutit sen?
Ensimmäinen askel “ennustamisen” opiskelussa voisi siis olla tietoinen intuition harjoittaminen kaikessa, ihan arkisissa asioissa. Opettele luottamaan vaistoosi: huomioi mitä alitajuntasi yrittää sinulle kertoa, ja pohdi tapahtumien jälkeen missä olit oikeassa, mitä taas et “nähnyt” ennalta. Opi siis tuntemaan Itsesi. Etsi myös rauhassa itsellesi parhaiten sopivaa apuvälinettä kanavointiin: joillekin se on tarot-pakka tai useampi, toisille kirkas pinta kuten lasipallo tai vesimalja, jollekulle unten maailma, jollekin tietyn elementin energiaan keskittyminen… tai jokin aivan muu. Kaikki tekniikat eivät sovi kaikille – käytä aikaa siihen että löydät sen, mikä juuri Sinua puhuttelee kaikkein eniten. Kun olet harjaantunut yhden menetelmän käytössä riittävästi, pystyt luultavasti ottamaan vastaan energioita muillakin menetelmillä helpommin. Ole kuitenkin kärsivällinen harjoittelussa. Pakolla tai kiireellä ei tule kuin… no, tiedätte ehkä vanhan sanonnan siitä millaisia kakaroita. 😉
Myös meditaatiosta (tai arkisemmin meditatiivisesta läsnäolosta, eli mindfullness-tekniikoista ja rentoutuksesta) voi olla apua vaistokokemusten vahvistumiseen. Itselleni ratkaiseva tekijä oli henkisellä tiellä tiettyyn pisteeseen eteneminen ja lopulta Reiki Masteriksi opiskelu: käytännön keinojen oppiminen energian kanavointiin avasivat ammolleen korkeamman tietoisuuden portit. Tämä voimisti huimasti myös tarot-tulkintojeni ja loitsujeni osuvuutta. Käytännössä kyse oli siitä, että opin luottamaan vaistotietooni aivan uudella tavalla.
Voiko ennustamista opiskella jossain? Voi. Juuri Sinun arjessasi, joka hetki. Avaa henkinen porttisi ja anna maan, ilman, tulen ja veden energioiden tulla (muista myös irrottaa niistä tulkintahetken jälkeen ja maadoittaa itsesi, ettet uuvu muiden ihmisten ja asioiden energioista!) <3
Ja jos haluat vahvistusta omalle vaistollesi tai koet, ettet ole vielä valmis luottamaan omaan intuitioosi aivan täysin, soita minulle. Olen täällä juuri Sinua varten! <3
–Ylva (234)
Artikkelin kuva: Brandee Pember / Pixabay.
Terveisiä erakkoluolasta
Muutaman viikon olen ollut tavallista enemmän ihmisten parissa. On ollut suuri tarve kohdata muita: puhua, viettää aikaa, laulaa, nauraa ja tanssia. Ja sitten, yhtä nopeasti kuin tuo vaihe tälläkin kertaa alkoi, yhtä nopeasti se – tälläkin kertaa – loppui.
Eilen herätessäni tunsin, että nyt riittää. Ei yhtään sosiaalisesti kuormittavaa menoa hetkeen. Olen tyhjiin imeytynyt: kuiva käntty, kuin kuollut, kalju puunrunko harottavine oksineen. On aika puhdistautua, siivota koti läpikotaisin, tyhjentää kehomielestä – ja sydämestäkin – kaikki niihin tämän seurallisuuspuuskan myötä kertynyt ylimääräinen, muiden ihmisten vuotama energia. Aika maadoittua, asettua arkeen.
Tänään siis lapsen kanssa lakaisemme, luuttuamme ja lopulta tietysti saunomme. Löylyveteen, haltiankuppiin ja tuoksulamppuun taidan tiputella hiukkasen frankinsensia edistämään hiljentymistä, vahvistamaan sisäistä valoa ja rauhoittamaan sekä puhdistamaan hermostoa ja katajanmarjaa puhdistamaan ja suojaamaan mieltä ja sydäntä stressiltä ja alavireisyydeltä. Kataja myös parantaa visualisointikykyä ja saattaa auttaa astraalimatkalla, ja frankinsensi edistää kaikkia henkisiä pyrkimyksiä. Koska unielämäni on viime viikkoina ollut jopa ahdistavan vilkasta ja erikoisen selkeää, toivon näiden avulla saavani myös ensi yönä hiukan paremmin selvää siitä, mitä minulle on yritetty kertoa.
Siivoilun ja muun puhdistautumisen ohella olen toki täällä myös Sinua varten. Jos tarvitset tarot-tulkintaa, energiakäsittelyä tai muuta missä Noidanvaistoinen voi auttaa, niin soita minulle!
-Ylva (234)
Ylva, noidanvaistoinen
Kun olin pieni, tiesin ihmisistä paljon nähtyäni heidät kerran. Kasvot, nimet ja keskustelut sanasta sanaan säilyivät mielessäni jopa vuosia heti kun opin puhetta ymmärtämään. Äiti kummasteli, mutta vielä kummempaa – sellaista mistä ei ollut oikein tarpeen puhua – oli se, miten näin yllätysvieraat ovella hetkeä ennen kuin he kävelivät pihaan, kysyin “äiti mikset vastaa puhelimeen” minuuttia ennen pirinää ja osasin kertoa äidin ystävistä asioita joita kukaan ei olisi lapsen kuullen vahingossakaan paljastanut.
Kylän kissat odottivat minua pensasaitojen alla ja seurasivat minua kotiin. Kaksi niistä sitten muuttikin meille, kun omistajat kyllästyivät hakemaan kollejaan päivittäin helmoistani.
Koin kyyneliin asti auringonlaskut, täydet kuut, lintujen lennon ylitseni, tuulen huminan, lehtien värien vaihtelut… muistin ja tiesin, uneksin asioita joita en ollut vielä kokenut.
Tärkeimpänä oppaana oli unissani kulkeva hopeanvalkea naarassusi. Murrosiän tullen se lähti. Samaan aikaan turrutin noidanvaistot, sillä olin jo oppinut että äiti pelkäsi niitä minussa vielä enemmän kuin itsessään ja koko naispuoleisessa suvussa. Vaikka mystiikka, mytologia ja Kummat Kokemukset sekä tieto, jota ei voinut perustella järjellä, seurasivat minua (kuten myös kissat) myös koko aikuisikäni, vasta täytettyäni 40 ja koettuani valtavia elämänmuutoksia olin valmis hyväksymään aidosti ja avoimesti, kuka todella olen. Tiesin, että enää ei ole tarpeen pelätä tai toimia puolisalaa. Aloin myös opiskella tietoisemmin henkistä auttamista.
Ja Susi palasi. Eräänä keväisenä yönä valokuvasin täysikuuta. Taivas oli lähes kirkas, eikä kuun lähellä ollut ainoatakaan pilveä. Kun katsoin ottamaani valokuvaa, siinä se oli. Jo hiukan harmaantunut, vuosikymmenien varrella rähjääntynyt, mutta vielä hopeaturkkinen suden hahmo jolkotti suoraan kirkkaan kuun editse.
Vihdoin saatoin sydämestäni kirjoittaa ja laulaa loitsut, tulkita tarotit, antaa käsieni välittää parantavaa energiaa. Olen koulutettu meditaatio- ja rentoutusohjaaja sekä sertifioitu Usui Reiki Master, mutta ne ovat vain ulkoisia nimityksiä sille, mitä olen sydämeltäni.
Olen Ylva, noidanvaistoinen. Laitettu tänne auttamaan. Vaistolla, sydämestä. Palvelen Sinua ennustaja24.fi– ja enkeliviesti.fi -sivustoilla. Soita siis Ylvalle (234) ja kerro mitä voin tehdä hyväksesi. Kiitos universumille ja Sinulle, että saan tehdä sitä mihin olen tarkoitettu! <3