Home » universaali energia
Category Archives: universaali energia
Voiko ennustamista opiskella?
….kysyttiin minulta tänään. En miellä itseäni “ennustajaksi” siten, että voisin antaa suoria “kyllä, ehdottomasti”- tai “ei missään tapauksessa” -vastauksia mihinkään kysymykseen, mikä tuntuu monille olevan ennustajan määritelmä. Nimitän itseäni noidaksi, vaistoeläimeksi tai esim. kortteja käsitellessäni tulkiksi. Näistä tulkki on ehkä käytännönläheisin määritelmä. Saan nostamieni korttien avulla yhteyden kaikkeuden energioihin, joiden kautta lähden määrittämään ensin kysyjän nykytilannetta ja sitten uusien korttien ja lisäkysymysten kautta yksityiskohtaisempia seikkoja. Koetan kuitenkin aina muistaa mainita kysyjälle, että tilannekuva, joka tässä hetkessä nousee esiin, on riippuvainen hänen itsensä valinnoista tästä hetkestä eteenpäin. Koen, että universumissa kaikki liittyy kaikkeen – joskus tulkki pystyy hyvin vahvasti näkemään, että kyllä, näistä lähtökohdista vaikuttaa siltä että asia X tapahtuu, tai ei, näistä lähtökohdista katsoen ei vaikuta todennäköiseltä. Joskus tulkinta on… no, tulkinnanvaraisempi. 😀 Silloin on todennäköistä, että muuttuvia tekijöitä on edessä vielä niin paljon, että kaikkeuskaan ei tiedä lopputulosta. Ehkä kysyjä ei vielä oikein edes tiedä tahtooko asiaa X oikeasti. (Silloin oikea kysymys olisikin ehkä jokin muu kuin “tapahtuuko asia X”.)
Mutta voiko tulkitsemista opiskella jossain? Ihan varmasti voi. Etenkin verkko-opistot ovat pullollaan monenmoisia kursseja niin tarot-tulkintaan, selvänäköön, parantamiseen kuin mihin tahansa muuhun “noidantyön” osa-alueeseen. Ensimmäinen kysymys kuitenkin tässä asiassa on: koenko olevani intuitiivisesti tietoinen. Joillain meistä vaistoelämä, asioiden tietäminen ja näkeminen, on luonnostaan vahva osa olemustamme. Toisilla kyky on ehkä piiloutunut arjen kuohuihin ja esimerkiksi hyvin materiaali- tai älyorientoituneen elämäntavan alle. Tai ehkä sinä itse tai kasvattajasi pelkäsivät tai väheksyivät kykyäsi lapsena ja tukahdutit sen?
Ensimmäinen askel “ennustamisen” opiskelussa voisi siis olla tietoinen intuition harjoittaminen kaikessa, ihan arkisissa asioissa. Opettele luottamaan vaistoosi: huomioi mitä alitajuntasi yrittää sinulle kertoa, ja pohdi tapahtumien jälkeen missä olit oikeassa, mitä taas et “nähnyt” ennalta. Opi siis tuntemaan Itsesi. Etsi myös rauhassa itsellesi parhaiten sopivaa apuvälinettä kanavointiin: joillekin se on tarot-pakka tai useampi, toisille kirkas pinta kuten lasipallo tai vesimalja, jollekulle unten maailma, jollekin tietyn elementin energiaan keskittyminen… tai jokin aivan muu. Kaikki tekniikat eivät sovi kaikille – käytä aikaa siihen että löydät sen, mikä juuri Sinua puhuttelee kaikkein eniten. Kun olet harjaantunut yhden menetelmän käytössä riittävästi, pystyt luultavasti ottamaan vastaan energioita muillakin menetelmillä helpommin. Ole kuitenkin kärsivällinen harjoittelussa. Pakolla tai kiireellä ei tule kuin… no, tiedätte ehkä vanhan sanonnan siitä millaisia kakaroita. 😉
Myös meditaatiosta (tai arkisemmin meditatiivisesta läsnäolosta, eli mindfullness-tekniikoista ja rentoutuksesta) voi olla apua vaistokokemusten vahvistumiseen. Itselleni ratkaiseva tekijä oli henkisellä tiellä tiettyyn pisteeseen eteneminen ja lopulta Reiki Masteriksi opiskelu: käytännön keinojen oppiminen energian kanavointiin avasivat ammolleen korkeamman tietoisuuden portit. Tämä voimisti huimasti myös tarot-tulkintojeni ja loitsujeni osuvuutta. Käytännössä kyse oli siitä, että opin luottamaan vaistotietooni aivan uudella tavalla.
Voiko ennustamista opiskella jossain? Voi. Juuri Sinun arjessasi, joka hetki. Avaa henkinen porttisi ja anna maan, ilman, tulen ja veden energioiden tulla (muista myös irrottaa niistä tulkintahetken jälkeen ja maadoittaa itsesi, ettet uuvu muiden ihmisten ja asioiden energioista!) <3
Ja jos haluat vahvistusta omalle vaistollesi tai koet, ettet ole vielä valmis luottamaan omaan intuitioosi aivan täysin, soita minulle. Olen täällä juuri Sinua varten! <3
–Ylva (234)
Artikkelin kuva: Brandee Pember / Pixabay.
Luova rauhattomuus
Edellisessä päivityksessä käsittelin äkillisen seurallisuuden puuskan yhtä äkkinäistä päättymistä. Saatuani siivouksen melkein valmiiksi istuin päiväkahville, kirjoitin jokusen rivin päiväkirjaani… ja tunnistin rauhattomuuden varsinaisen syyn, sen juuren mistä se kasvaa.
Jokin luovuuden ilmaus yrittää murtautua läpi. Todennäköisesti piirustus / piirustuksia, sillä en ole piirtänyt vuoteen, ja pelkään että käsi ei toimi niin kuin tahdon; tai silmä, tai käden ja silmän yhteistyö. Siksi kehomieli koettaa vältellä läpitunkevaa piirtämisen tarvetta kirjoittamalla, laulamalla, tanssimalla… aivan mitä vain, kunhan ei tarvitsisi ottaa sitä hiiltä tai lyijykynää käteen ja alkaa totutella sen käyttöön pitkästä aikaa.
Tiedän, että sille täytyy antautua, aika pian. En vain vielä tiedä mitä syntyy sen tuloksena. On todella mielenkiintoista nähdä, mikä pyrkii esiin; mitä universaali energia koettaa lävitseni lähettää. Pienen hetken se vielä kypsyy… ja sitten!
Mitä Sinussa tapahtuu juuri nyt? Jos tarvitset hiukan jeesiä sen selvittelyyn, soita ihmeessä minulle, niin katsotaan! <3
-Ylva (234)
Kohtaamisia
Olen lähipäivinä kohdannut monenlaisia näkemyksiä uskomuksista ja henkisestä tiestä eri ilmentymineen. Omakohtaisesti löysin tien edesmenneiden sukulaisten luo, ja samalla kohtasin monia muitakin energioita, niin tästä maailmasta lähteneitä kuin sellaisia, jotka vielä elävät ihmisinä, mutta jostain syystä heidän sielunsa vaeltavat etsimässä viestikanavaa. Tähän minua opasti Sielunveli, eräs joka on minulle käsittääkseni sekä oppilas että opettaja. Ja haluaisin sanoa myös sydämen rakastettu, mutta sellaisen ääneen sanominen on kovin vaarallista ja helppo ymmärtää pahasti väärin. Olen joka tapauksessa hänelle hyvin kiitollinen, tästä ja muistakin asioista. <3 Sielunveljen henkinen polku kulkee tällä hetkellä reittiä, jolla hän kaipaa yhteyttä poismenneeseen läheiseen, etsii lisää tietoa ja on äärettömän innoissaan ja kokeilunhaluinen.
Olen kohdannut Punaisen miehen, jonka uskomusmaailmaan kuuluu vain se, mitä voimme nähdä ja käsin kosketella. Hän on tiellään vaiheessa, jossa kokee henkilökohtaisena loukkauksena sen, että joku uskoo toisin tai sanoo jopa kokeneensa konkreettisesti niiden energioiden olemassaolon, joille hän ei ole avoin. Kävimme melko kiivastakin sananvaihtoa aiheesta, mutta päätimme keskustelun lopulta hyvässä hengessä.
Olen kohdannut Kristinrouvan, jonka kanssa sulassa yhteisymmärryksessä puhuimme korkeammasta / elämää luovasta energiasta. Hän nimittää sitä kolmiyhteiseksi Jumalaksi, minä universaaliksi läsnäoloksi tai rakkaudeksi. Ymmärsimme toisiamme loistavasti.
Olen kohdannut noidansukuisen, jolla oli runsaasti selittämättömiä kokemuksia pitkän elämänsä varrelta.
Ja kohtasin vielä – tai en fyysisesti, puhuimme puhelimessa Sielunveljen välityksellä – TosiNoidan, joka on elämäntiellään niin pitkällä, ettei omien sanojensa mukaan tahdo enää kertaakaan nostaa henkimaailmaa eteensä. Hänen sukunsa naisten tietotaito päättyy häneen, oman Opettajansa toivomuksesta. Ymmärrän täysin. Ja häntä kuultuani ymmärrän hiukan paremmin oman sukuni naisiakin, jotka pelkäsivät kohdata itseään ja kykyjään täysinä, aitoina, kokonaisina.
Silti on vaikea hyväksyä se, että tuon pelon vuoksi tukahdutin intuition ja Voiman itsessäni niin kauan, että fyysinen terveyteni romahti täysin. Mutta kuitenkin, sekin oli minulle oppimisen ja uudelle avautumisen kokemus: tarpeen, välttämätön, jotta saatoin kasvaa elämään kohtaloani.
Niin kiitollinen näistä kohtaamisista! Kiitos, kiitos, kiitos! <3
Onni vai ilo?
Oletko joskus kokenut vastoinkäymisten keskellä, ettet voi olla onnellinen, ehkä enää koskaan? Onko silloin ollut vaikea löytää hymyä, iloa, pientäkään mielihyvän tunnetta?
Minä olen. Esimerkiksi silloin, kun sairaus vei liikunta- ja ajattelukyvyn, kun ihmissuhteita päättyi, kun jouduin luopumaan kutsumustyöstäni. Jossain vaiheessa huomasin, että olin muuttumassa henkisesti väsyneeksi, kitkeräksi ja vihaiseksi ihmiseksi, juuri sellaiseksi joksi en milloinkaan halunnut tulla.
Silloin jotain naksahti, jokin ratas sisälläni alkoi pyöriä aivan toiseen suuntaan. Huomasin, että onni ja ilo eivät suinkaan ole sama asia. Niillä on kyllä vahva suhde toisiinsa, mutta myös erittäin olennainen ero.
Ilo on tuntemus. Se on jotain, mitä koemme vaikkapa kun meille tapahtuu jotain hienoa, tai olemme hyvässä seurassa viettämässä hauskaa aikaa. Nauru on herkässä, on kevyt ja kupliva olo.
Onni taas on sisäsyntyistä, se on rauha ja varmuus siitä, että se tapahtuu mikä on tarkoitettu. Että kaikki järjestyy kyllä, ellei nyt niin pian, ellei pian niin myöhemmin. Että olen turvassa omassa itsessäni, osana maailmankaikkeuden suurta suunnitelmaa.
Varma, kestävä onnellisuus kyllä lisää ilon mahdollisuutta elämässä, mutta todellinen onni myös pysyy tunteiden vaihdellessa. Olen kokenut suurtakin surua ja pettymystä, mutta tiennyt silti samalla, että ne ovat ohimeneviä tunteita, eivätkä lopulta syö sisäistä onneani mitenkään.
Ellen anna niiden tehdä niin. Meille tapahtuu jatkuvasti ulkoisia asioita, joihin emme aina voi vaikuttaa: ne herättävät tunteita, iloa, surua, pelkoa, riemua, epävarmuutta… tunteille ei voi mitään, eikä niitä pidäkään padota. Voimme kuitenkin kehittää omaa suhtautumistamme niihin. Kun tunne tulee, ja hyökyy vallaten ajatukset, voi miettiä mistä se kumpuaa, miten tämä tunne minuun vaikuttaa ja miksi – ja mitä sitten? Muuttaako se minua jotenkin, todellista, aitoa minääni? Vai onko se vain Egon yritys hallita Sydäntä / Sielua?
Yleensä ei. On hyvä antaa tunteille oma hetkensä, myös negatiivisille. Padotuista tunteista tulee vuorenpeikkoja, jotka tanssivat sisällämme kalvaen peruskalliotamme, kunnes alamme uskoa niiden luoman epävarmuuden ja katkeruuden olevan koko todellisuus. Tunteet voi ja pitääkin näyttää, päästää ulos samalla tavoin kuin ne ovat tulleet sisäänkin. Ne on tarkoitettu kulkemaan lävitsemme, ei jäämään osaksi itseämme, pyhää universaalia läsnäoloamme.
Onni sen sijaan kehittyy koko ajan, ja kehittää meitä olentoina. Jos Sinusta tuntuu, että onni on vaikea löytää ja asettua olemaan siinä, yksi hyvä harjoitus on kiitollisuuspäiväkirja. Kokeile vaikka kuukauden ajan kirjoittaa (tai piirtää, tai ajatella, tai sanella…) joka päivä, mieluiten heti aamulla 10 asiaa, joista tänään olet kiitollinen. Ne voivat olla isoja asioita, pieniä asioita; hetkellisiä tai pysyviä, mitä tahansa. Jippo tässä harjoituksessa on se, että kuukauden aikana niiden on oltava eri asioita joka päivä. Jokainen kiitollisuudenaihe myös perustellaan lyhyesti.
Se henkinen opettaja, joka antoi aikanaan minulle tämän harjoituksen, sanoi: “lopulta on niin vaikea keksiä uusia asioita, että huomaat kirjoittavasi: tänään olen kiitollinen pikkuvarpaistani, koska ne auttavat jalkojani pitämään minut tasapainossa.” Ja silloin alat olla onnen lähteellä.
Kiitollisuutta voi ja tulisikin kokea jokaisesta sisään- ja uloshengityksestä, jokaisesta asiasta elämässämme – niistäkin, jotka kohdatessamme tunnemme negatiivisia tunteita. Kaikki asiat ja ihmiset tiellämme ovat opettamassa meille jotain tärkeää. Niin kuin mekin muiden olentojen elämäntiellä.
Jos aloitat vaikkapa huomenna (ja mikäpä parempi hetki kuin maaginen Valpuri, jolloin kevään hengetär tanssii metsissä ja niityillä uuden elämän alkamisen kunniaksi!), toukokuun päättyessä sinulla on 310 erilaista syytä kiitollisuuteen. Ja joka päivä voit löytää kymmenen uutta. Uskallatko kokeilla? Varoituksen sana: saatat vahingossa tulla pysyvästi onnelliseksi! <3
-Ylva (234)
Pyhän kokemisesta
Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta noin vuosi sitten, pohdittuani pitkään haluanko jatkaa jäsenyyttäni vain tavan vuoksi. En enää kokenut kirkkoon kuulumista eettisesti oikeaksi ratkaisuksi itselleni, koska käytännössä harjoitan uskoa aivan toisissa muodoissa, sen vähän mitä harjoitan. Se, millaisia jumaluuden muotoja palvelen ja miten, on minulle hyvin henkilökohtaista, joten en sitä tässä enempää availe. Sen sijaan puhun lyhyesti pyhän kokemisesta.
Pääsiäisviikolla olin kuuntelemassa koululaisten kevätkonserttia kaupunkimme vanhassa, kauniissa kirkossa. Korkeat holvit, kaikuvat käytävät ja lasten äänet, jotka kohosivat jonnekin paljon kattoa ylemmäs ja avarammalle… ne saivat väreet käsivarsiin ja kyyneleet silmiin. Vaikka tunnustaudun lähinnä pakanaksi (jos jokin uskonnollinen suuntaus on valittava), Kristuksen tarina on kaunis, koskettava kertomus. Kirkkorakennus sekä tilana että kaiken sen riemun ja surun kautta mitä siellä on koettu ja lohtua haettu – varmasti myös saatu – on uskomattoman tunteisiinkäyvä paikka.
Pyhä. Siinä merkityksessä, että siinä kokemuksessa on jotain selittämättömän suurta ja voimallista, tuntematonta mutta selvästi aistittavaa.
Tänään huomasin myös, että puissa on jo aika isot lehdet. Jäin katsomaan huojuvia oksia kesken ohikulkuni, ja aistin sen saman tunteen. Äkkiä näin sieluni silmin itseni luonnontilaisessa vanhassa metsässä, jossa usein keväisin kuljen, ja kuulin kohinan ja lirinän, kun kevätsade valui puhkeavilta lehdiltä. Pyhyyden tunne vahvistui.
Minulle pyhä on luonnon uskomaton viisaus, selittämätön kauneus, universaali rakkaus, se yhteisyys jota voimme parhaimmillaan kokea ventovieraiden kanssa… kaikki se, mikä värisyttää ja saa riemuitsemaan, sielun kohoamaan jonnekin paljon, paljon kattoa korkeammalle. Ja vaikka se, miten mustista noidankissoista pienempi ja arempi käpertyy itsepintaisesti juuri nyt syliini niin, että läppäri tasapainottelee polvieni kärjillä. Pienen eläimen tahto ja tarve olla toisen pienen eläimen suojassa ja suojana. Elämänvoima kaikissa muodoissaan. Maan, ilman, tulen ja veden läsnäolo kaikessa elollisessa.
Mitä pyhä merkitsee Sinulle?
–Ylva (234)
Runsauden ja onnen lisääminen
Mitä Sinä pelkäät?
Tosiasia on, että me kaikki pelkäämme jotain, ja pelko vaikuttaa siihen, miten etenemme elämässä. Se, joka pelkää hylkäämistä, huomaa ehkä takertuvansa parisuhteissaan niin kovasti, että karkottaa toisen tukehduttamalla – tai loukkaa toista peruuttamattoman pahasti, koska “hylkäisi tuo mut kuitenkin, parempi toimia ensimmäisenä”.
Se, jota pelottaa epävarmuus ja epäonnistuminen, jumittaa kenties ahdistavassa, tyhjältä tuntuvassa työssä kymmenettä vuotta, koska kurjanakin varma tulonlähde on turvallisempi kuin ajatus heittäytymisestä johonkin uuteen, joka saattaa epäonnistua.
Saattaisi se kuitenkin myös onnistua.
Pääsiäinen on kasvun ja runsauden taikojen aikaa. Tai anteeksiannon ja vapahduksen, jos olet uskova kristitty. Mitä jos kokeilisitkin antaa anteeksi itsellesi, vapauttaa itsesi pelkojesi aiheuttamasta välttelystä, kielteisistä tulevaisuudenkuvista ja itsesi paikallaan pitämisestä?
Tässä kirjoitusharjoitus pääsiäisen hiljentymisen hetkiksi (ellet tykkää kirjoittaa, piirrä tai puhu ääneen tai keksi muu tapa tehdä muistiinpanoja). Avaa muistikirjasta puhdas aukeama tätä varten. Kirjoita sivuille kaksi otsikkoa: vasemmalle Pelon teot, oikealle Pelon ylittävät teot.
Listaa vasemmalle kaikki ne toimet, joihin turvaudut, ettet joutuisi kohtaamaan pelkäämiäsi asioita. Sellaisia voivat olla vaikka jonkin asian välttely tai tuloksen ajatteleminen huonoksi, tai johonkin sijaistoimintoon turvautuminen. Oikealle taas listaa niiden täydelliset vastakohdat: mitä voit tehdä kääntääksesi tilanteen päinvastaiseksi, miten voisit saavuttaa toivomasi asiat.
Esimerkiksi, jos vaikka vasemmalle kirjoitit ettet uskalla etsiytyä alalle, jota rakastat, koska varma tulonlähde on parempi kuin epäonnistumisen mahdollisuus. Kirjoita oikealle: Otan jonkin askelen unelmatyötäni kohti jo tänään.
Ja tee se. Ei sinun tarvitse irtisanoutua nykyisestä työstäsi ja haistattaa pomolle mennessäsi, en suosittele – paitsi jos se todella tuntuu ainoalta mahdolliselta askelelta. Mutta ehkä voisit selvittää, missä ja milloin järjestetään koulutusta toivealallesi. Ellet voi juuri nyt täysipainoisesti opiskella, olisiko jokin lyhytkurssi tai omatoiminen oppiminen mahdollista? Pääasia että teet jotain konkreettista unelmasi saavuttamiseksi!
Suurin este Sinun ja minkä tahansa unelmasi välissä on nimittäin oma pääsi. Mieli, järki, se joka tolkuttaa ettet kuitenkaan pysty, ei se kannata, parempi tyytyä siihen mitä on. Meidät suomalaiset on kovin pitkään opetettu tyytymään. Ei ny tehrä ittestä numeroo… tee! Tee itsestäsi numero! Tavoittele sitä mitä elämääsi tahdot! Kun ajattelet myönteisesti, unelmiasi kohti, vedät niitä myös puoleesi. Se on universaalin energian laki.
Ja kas, pääsiäistaika toimii: runsaus ja onni lisääntyvät elämässäsi. Kokemuksen rintaääni takaa sen. Ihanaa, henkisesti täyttävää ja virkistävää pääsiäisjuhlaa Sinulle!
Parantavan rakkauden tie
Edellisessä artikkelissa kirjoitin: tieni on kuun tie / parantavan rakkauden / vaiston ja unien / veden ja tulen tie. Mietin pitkään ja hartaasti, voinko ja haluanko kutsua itseäni “noidaksi” tuohon sanaan liittyvien mielikuvien vuoksi. Noita-sana viittaa usein johonkin pahaan, ilkeään ja vastenmieliseen. Voinko siis olla noita, jos haluan parantaa?
Noita tietää ja tuntee karman lain: sitä saa mitä tilaa, sitä niittää mitä kylvää. Kaikki me kylvämme niitä pieniä pahan siemeniä elämänsä aikana ihan tarkoittamattakin sen verran, että minun mielestäni niitä ei ole tarpeen tieten tahtoen paiskoa yhtään enempää. Etenkin kun jokainen teko palaa eteeni vielä jonain päivänä: ellei tässä elämässä, niin seuraavalla kierroksella viimeistään. Toinen noita voi toimia toisin, ja tekee sen varmasti harkiten. Loppujen lopuksi “hyvä” ja “paha” ovat aika yksilöllisiä käsitteitä, ja jokainen noita määrittelee ne oman etiikkansa mukaisesti. Oma määritelmäni on, että en käytä kykyäni mihinkään, minkä koen vahingoittavaksi.
Sen sijaan olen valinnut antaa kehoni astiaksi parantavalle ja hyvää tekevälle universaalille energialle. Siksi palvelen nyt apua tarvitsevia ennustaja24.fi– ja enkeliviesti.fi -sivustojen kautta (numeroni on 234).
Reiki-opinnoissani painotettiin, että energia ei koskaan ole parantajan omaa, vaan se tulee maailmankaikkeudelta – reikihoitaja voi vain pyytää saada toimia sen kanavana. Toki huolehdinkin siitä, että puhdistan omat energiani ja suojaan itseni sekä ennen että jälkeen hoidon. Tämä on yksi energiahoitamisen tärkeimpiä perusteita, ja ihan syystä: oman henkilökohtaisen energian lahjoittaminen vaikkapa useammalle autettavalle peräjälkeen jättäisi parantajan itsensä kovin voipuneeksi.
Koen silti, että asiaan liittyy muutakin. Universaali rakkaus on tila, jossa kaikki olevainen on yhtä lähellä, rakasta, kaunista ja merkittävää. Vain tässä tilassa – sydämestä käsin – parantavan energian välittäminen voi onnistua. Käsitän universaalin rakkauden aitona, alkuperäisenä läsnäolona, Itsenä joka on kaikelle olevalle yhteinen. Yhtä paljon kuin me henkisinä olentoina olemme tuon läsnäolon sisällä, on se myös meidän sisällämme.
Miten silloin oma henkilökohtainen energiamme voisi olla sekoittumatta tuohon universaaliin energiaan? Jos ne joka tapauksessa ovat toinen toistensa osia, täydellisesti yhteenkietoutuneita? Ehkä voisi kysyä, sekoitanko tässä Egon ja Sydämen, olenko joutunut harhapolulle. Toki sekin on mahdollista, mutta koen kuitenkin ajatuksen lohdullisena: minun ei tarvitse parantaessani olla huolissani siitä, mistä hoitava energia tulee. Jos se tulee maailmankaikkeudesta, hyvä niin – se on loputonta, täydellistä ja uusiutuvaa. Jos itsestäni… no, se on osa samaa kaikkeuden energiaa, jonka lähde on pohjaton, ikuisesti pulppuava.
Perinnenoituus on maanläheistä: siihen kuuluu ajatus, että noita käyttää omaa henkilökohtaista noidanenergiaansa kaikkiin toimiinsa. Vain ajoittain pyydetään vahvistusta esimerkiksi omilta jumalilta, suojelus- / apuhengiltä ja erityisesti neljän elementin (maa, ilma, tuli, vesi) olennoilta. Koen silti olevani jatkuvassa yhteydessä elementteihin, vaikken pyytäisikään juuri sillä hetkellä elementaariolentojen apua. Vaikken piirtäisi kehää, käyttäisi tiettyjä elementtejä edustavia aineksia, kutsuisi henkiä tai toimittaisi muita vastaavia rituaaleja, jotka usein nähdään välttämättömänä osana “noituutta”.
Koetan olla rauhallinen ja juurtunut (maayhteys). Koetan kehittää voimiani ja olla kosketuksissa henkiseen ja ajattelevaan minääni (ilmayhteys). Koetan ymmärtää ja hyväksyä kaikki tunteeni niin, että ne eivät kuitenkaan hallitse minua (vesiyhteys). Kaikki nämä elementit liittyvät oleellisesti parantamiseen (käsittelen tätä ehkä joskus tarkemmin), ja koetan kanavoida yhteyteni niihin konkreettiseen toimintaan (tuliyhteys).
Kun auttamistilanteessa – olipa kyseessä tarot-tulkinta, rentoutushetki, loitsiminen, energiahoito tai mikä tahansa – avaan itseni maailmankaikkeuden voimalle, koen myös kaikkien elementtien läsnäolon hyvin vahvana: tunnen miten juureni kasvavat ja kietoutuvat elämänpuun vahvaan juurakkoon, tunnen nesteiden kiertävän kehossani kohisten kuun kirkkaan valon alla, ja koen lämpimän rakkaudellisen tunteen. Samalla voimakäteni sähköistyy ja alkaa usein suorastaan poltella kuumuutta. Kehoni, mieleni ja sieluni asettuvat kokonaisuudeksi, jossa oma henkilökohtainen energiani yhdistyy maailmankaikkeuden parantaviin energioihin.
Nämä yhteenkietoutuneet energiat haluan tarjota kaikkien niiden käyttöön, jotka niitä tarvitsevat ja tahtovat. Olen kiitollinen, että saan ja voin auttaa. Soita siis Ylvalle (ennustaja24.fi ja enkeliviesti.fi, nro 234) ja kerro mitä voin tehdä hyväksesi. <3
P.S. Myös yrttien ja öljyjen tuntemus on eräs noidantaitojen alue. Kehitän osaamistani siinäkin asiassa jatkuvasti. Haluatko tasapainottaa energiakeskuksiasi? Kaipaatko rakkautta? Tai etsitkö syvempää henkistä yhteyttä sisimpääsi? Voin neuvoa sopivan eteerisen öljyn tai omasta keittiöpuutarhastasi löytyvän kasvin juuri Sinun tarpeisiisi! <3