Home » vuodenkierto
Category Archives: vuodenkierto
Äiti Gaia
Toukokuu on perheessäni yhtä juhlahumua. Äitienpäivän lisäksi tähän kuuhun osuu merkkipäiviä ja muita menoja niin paljon, että usein olen koulujen päättyessä uuvuksissa. Onneksi en ole koskaan ollut kesälomien suorittaja, ja jälkeläiseni tietävät, että meillä saa keksiä aika lailla itse kesärientonsa, synnyttäjä makaa mieluummin auringossa latautumassa kuin kiertää huvipuistoja lomastressistä kärsivien ruuhkaraivoisten keskellä. Kullekin omansa. 😀
Äitienpäivä on omasta äitisuhteestani johtuen minulle kovin ristiriitainen päivä. Nuorempana uhriuduin huolella ellei perhe osannut huomioida tarpeeksi tai “oikein”. En enää. Haluan olla lapsilleni ilo ja odotus, en velvollisuus ja pelokas pakko. Eilen, saatuani syleillä molempia lapsiani, aloin kuitenkin miettiä mikä juuri Äidissä ja äitiydessä on se, mikä tekee siitä niin pyhää, tai pyhitettyä… usein niin pitkälle glorifioitua, että siitä on tavallisen naisen itseään jo vaikea tunnistaa.
äiti on Maa: tumma sokea syli
josta me kasvamme kuin barbapienet
luottaen, vaatien armottomasti ravintoa ja suojaa
ja äiti antaa sen: hän on Gaia
ikuinen, loppumaton, alkamaton, täysi
hänen kaarnan ja lehvien tuoksuiset käsivartensa
pysyvät meissä aina, ääriviivojamme piirtämässä
silloinkin kun emme tahtoisi, vaikka tarvitsemme
Gaia, Maa
sinä olet meidät synnyttänyt, vehreiksi veistänyt
ja sinuksi kasvaa jokainen joka äidiksi kutsutaan
äiti on Maa, pyhä, elämä.
Kuuntelusuositus: Miljoonasade: Gaia.
P. S. Jos oma äitiys tai lasten askeleet kohtalontiellä mietityttävät, tai vastuu painaa hartiat kireänkumariksi, soita minulle – käsitellään energiat kevyemmiksi ja/tai katsotaan taroteilla seuraavia askelia polulla. <3
-Ylva (234)
Pyhän kokemisesta
Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta noin vuosi sitten, pohdittuani pitkään haluanko jatkaa jäsenyyttäni vain tavan vuoksi. En enää kokenut kirkkoon kuulumista eettisesti oikeaksi ratkaisuksi itselleni, koska käytännössä harjoitan uskoa aivan toisissa muodoissa, sen vähän mitä harjoitan. Se, millaisia jumaluuden muotoja palvelen ja miten, on minulle hyvin henkilökohtaista, joten en sitä tässä enempää availe. Sen sijaan puhun lyhyesti pyhän kokemisesta.
Pääsiäisviikolla olin kuuntelemassa koululaisten kevätkonserttia kaupunkimme vanhassa, kauniissa kirkossa. Korkeat holvit, kaikuvat käytävät ja lasten äänet, jotka kohosivat jonnekin paljon kattoa ylemmäs ja avarammalle… ne saivat väreet käsivarsiin ja kyyneleet silmiin. Vaikka tunnustaudun lähinnä pakanaksi (jos jokin uskonnollinen suuntaus on valittava), Kristuksen tarina on kaunis, koskettava kertomus. Kirkkorakennus sekä tilana että kaiken sen riemun ja surun kautta mitä siellä on koettu ja lohtua haettu – varmasti myös saatu – on uskomattoman tunteisiinkäyvä paikka.
Pyhä. Siinä merkityksessä, että siinä kokemuksessa on jotain selittämättömän suurta ja voimallista, tuntematonta mutta selvästi aistittavaa.
Tänään huomasin myös, että puissa on jo aika isot lehdet. Jäin katsomaan huojuvia oksia kesken ohikulkuni, ja aistin sen saman tunteen. Äkkiä näin sieluni silmin itseni luonnontilaisessa vanhassa metsässä, jossa usein keväisin kuljen, ja kuulin kohinan ja lirinän, kun kevätsade valui puhkeavilta lehdiltä. Pyhyyden tunne vahvistui.
Minulle pyhä on luonnon uskomaton viisaus, selittämätön kauneus, universaali rakkaus, se yhteisyys jota voimme parhaimmillaan kokea ventovieraiden kanssa… kaikki se, mikä värisyttää ja saa riemuitsemaan, sielun kohoamaan jonnekin paljon, paljon kattoa korkeammalle. Ja vaikka se, miten mustista noidankissoista pienempi ja arempi käpertyy itsepintaisesti juuri nyt syliini niin, että läppäri tasapainottelee polvieni kärjillä. Pienen eläimen tahto ja tarve olla toisen pienen eläimen suojassa ja suojana. Elämänvoima kaikissa muodoissaan. Maan, ilman, tulen ja veden läsnäolo kaikessa elollisessa.
Mitä pyhä merkitsee Sinulle?
–Ylva (234)
Maaginen kevät
Tällä viikolla kevään tulo on painunut selkäytimeen, sydämeen, kaikkiin aisteihin ja kasvoille – on melkein mahdotonta lakata hymyilemästä. Pääsiäisviikolle on jokaisella varmasti omat rituaalinsa ja perinteensä… ja taikansa. Suomalaiskansallisia pääsiäisviikon taikoja voi tutkiskella perusteellisemmin vaikka kirjoista tai netistä, mutta yleisesti ottaen kevään magia on uudistavaa, puhdistavaa, kasvun, runsauden ja hyvinvoinnin magiaa. Pääsiäisviikon päivistä kiirastorstai on joidenkin perinteiden mukaan siivouspäivä, mutta meillä on riehuttu tänään koti puhtaaksi.
Lämpenevä kevät houkuttelee myös ulkoilemaan yhä pidempiä aikoja ja syvemmällä luonnossa. Mikä tahansa metsä tuntuu tähän aikaan vuodesta suorastaan kuhisevan haltioita ja muuta väkeä. Ja miten ihana, täyttävä, voimistava energia virtaakaan sammaleisen maan sisältä jalkapohjien kautta koko kehoon, mieleen ja sieluun. Sydän lepää, keho vahvistuu. Kiitos, Maa <3
Pitkäperjantaina on myös täysikuu. Erityisen taianomaista aikaa siis tiedossa. <3
Ikuisen kesän loitsu?
Kun hellivä kevätsää muuttui lumipyryksi ja lapsi tarpoi koulusta kinoksissa puolisäärtä myöten, hän kysyi, voisinko mitenkään tehdä Ikuisen Kesän Loitsun. Tämä, talvea odottava ja rakastava lapseni, oli kyllästynyt lumeen ja kylmään! 😀
Ei, kultaseni, sitä äiti ei voi tehdä. Möö-öö-blöö-öööh, mikseeeei!! Hyvä kysymys.
Maapallo kärsii jo nykyisistäkin äärisäistä hurjasti, se olisi väärin jo siitäkin syystä. Eikä meillä ole kenelläkään mitään asiaa muutenkaan puuttua luonnonvoimien kulkuun. Kaiken minkä noita tekee, karma antaa hänelle kolminkertaisena… en halua edes miettiä, mitä saisin palkaksi vuodenaikoihin kajoamisesta – vähintään varmaan ennenaikaiset vaihdevuodet! 😀 Kyllä Äiti Maa tietää, mikä hänelle on hyväksi ja koettaa parhaansa mukaan toteuttaa sitä: täällä pohjoisessa se tarkoittaa vuodenaikojen vaihtelua, ja vaikka talvi on joskus kovin pitkä, sillä on tarkoituksensa. Se on levon ja rauhoittumisen aikaa – talviuni voi olla suloista!
Äiti, miten kauan on vielä pääsiäiseen? No alle kaksi viikkoa. I-ha-naa!!! Sitten ainakin on jo kevät!
Niin on. En laske itseäni enää kristityksi, mutta pääsiäistä juhlin – tänä vuonna erityisesti siksi, että kevätpäivän tasaus vähän livahti ohi. Kuten kaikilla vuotuisjuhlilla, pääsiäiselläkin on kuitenkin paljon kristinuskoa pidemmät perinteet. Pääsiäistä edeltäneet juhlat olivat maan, hedelmällisyyden ja rakkauden jumalatarten juhlia. Alkavan kevään juhla on uuden kasvun, hedelmällisyyden ja solar plexus -alueen keltaisen kukoistuksen, itseluottamuksen ja raikkaiden tunteiden aikaa. Kasvavan hyvinvoinnin ja runsauden aikaa.