pääsiäinen, runot ja loitsut, vuodenkierto

Ikuisen kesän loitsu?

Kun hellivä kevätsää muuttui lumipyryksi ja lapsi tarpoi koulusta kinoksissa puolisäärtä myöten, hän kysyi, voisinko mitenkään tehdä Ikuisen Kesän Loitsun. Tämä, talvea odottava ja rakastava lapseni, oli kyllästynyt lumeen ja kylmään! 😀

Ei, kultaseni, sitä äiti ei voi tehdä. Möö-öö-blöö-öööh, mikseeeei!! Hyvä kysymys.

Maapallo kärsii jo nykyisistäkin äärisäistä hurjasti, se olisi väärin jo siitäkin syystä. Eikä meillä ole kenelläkään mitään asiaa muutenkaan puuttua luonnonvoimien kulkuun. Kaiken minkä noita tekee, karma antaa hänelle kolminkertaisena… en halua edes miettiä, mitä saisin palkaksi vuodenaikoihin kajoamisesta – vähintään varmaan ennenaikaiset vaihdevuodet! 😀 Kyllä Äiti Maa tietää, mikä hänelle on hyväksi ja koettaa parhaansa mukaan toteuttaa sitä: täällä pohjoisessa se tarkoittaa vuodenaikojen vaihtelua, ja vaikka talvi on joskus kovin pitkä, sillä on tarkoituksensa. Se on levon ja rauhoittumisen aikaa – talviuni voi olla suloista!

Äiti, miten kauan on vielä pääsiäiseen? No alle kaksi viikkoa. I-ha-naa!!! Sitten ainakin on jo kevät!

Jumalatar Eostrea eri ilmentymissään on juhlittu keväisin kauan ennen kuin ristiretkeläiset kukistivat pakanatavat. Kuva: http://www.fossilizedcustoms.com/easter.html

Niin on. En laske itseäni enää kristityksi, mutta pääsiäistä juhlin – tänä vuonna erityisesti siksi, että kevätpäivän tasaus vähän livahti ohi. Kuten kaikilla vuotuisjuhlilla, pääsiäiselläkin on kuitenkin paljon kristinuskoa pidemmät perinteet. Pääsiäistä edeltäneet juhlat olivat maan, hedelmällisyyden ja rakkauden jumalatarten juhlia. Alkavan kevään juhla on uuden kasvun, hedelmällisyyden ja solar plexus -alueen keltaisen kukoistuksen, itseluottamuksen ja raikkaiden tunteiden aikaa. Kasvavan hyvinvoinnin ja runsauden aikaa.


Leave a Reply

Theme by Anders Norén