Pohdin tässä, millä aineilla korvaan kohta loppuvan ikkunanpesunesteen. Todennäköisesti etikalla ja ruokasoodalla. Olen askel kerrallaan siirtynyt ja siirtymässä luonnonmukaisempiin puhdistusaineisiin: pesupähkinöitä käytin jo 10 vuotta sitten vauvanpyykille, mutta nyt pesen niillä kaiken muun paitsi tahraantuneen valkopyykin. Huuhteluaineen sijasta käytän eteerisellä öljyllä kevyesti tuoksuttamaani etikkaa. Käsitiskiaine ja keittiöpuhdistusaine ovat kaupan tuotteita, mutta ekoystävällisimmästä päästä. Konetiskitabletit menevät vaihtoon seuraavaksi.
Pohtiessani tuli mieleen oma keholllinen luonnollisuus. Suunnilleen vuosi sitten tein lähtöä uimahallista 9-vuotiaiden kanssa, kun toinen istahti raskaasti penkille:
– Sä varmaan vielä rupeet meikkaamaan.
– Mmm… no en kyllä ajatellut näin pelkän kotimatkan takia ruveta.
– Ai? No hyvä! Koska mää en kyllä edes ymmärrä miks aikuset naiset meikkaa! Mun mielestä jokainen on kaunis semmosenaan!
Oli ihana huomata, että nuoret tytöt – joita kaikin tavoin joka suunnasta markkinoidaan aikuistumaan ja muovistumaan yhä aiemmin – ovat löytäneet tällaisen trendin. Oman lapsen ystäväpiirissä sama kehitys näkyy jatkuvan vielä vuosi myöhemmin. Osaa kiinnostaa vaatteet ja kampaukset yhä enemmän, jotkut juoksevat kuraisissa verkkareissa pitkin puistoja tukka hajallaan (köh, voipi olla just se omani 😀 ) mutta ketään ei näemmä painosteta muuttumaan “isommaksi”.
Itselleni ulkonäkö on aina ollut jossain määrin tärkeää. En oikein nuorena ollut siihen ikinä tyytyväinen: oli muka pyöreä maha ja reidet, pitkä nenä, olematon tukka… ja mitähän kaikkea. Myöhemmin elämässä lihoin sairauden takia useita kymmeniä kiloja – toki menetin myös liikunta- ja ajattelukykyni, mutta kiloahdistuksen muistan silti melkeinpä parhaiten, miten nurinkurista! Pariinkymmeneen vuoteen en poistunut kotiovesta ihmisten ilmoille ilman meikkiä ja laittautumista.
Tervehdyin jossain määrin, laihduin. Tuli elämänmuutoksia. Yhtäkkiä huomasin ettei tarvinnut piirtää kulmia ja laittaa ripsiväriä ja korkokenkiä että uskalsi mennä lähikauppaan. Tai pidemmällekään. Muutos tapahtui oikeastan huomaamatta. Vasta myöhemmin aloin ajatella tietoisemmin, miten kaukana luonnollisesta, todellisesta minästäni olin ollut lapsuuden loppuvaiheilta asti.
En mitenkään tarkoita että meikin tai mietittyjen vaatteiden käyttö vieraannuttaa luonnollisuudesta! Kyllä minäkin edelleen meikkaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta tuote kerrallaan siirryn luonnollisempaan kosmetiikkaan. Tykkään kauniista vaatteista, mutta ostan ne 95 %:sti kirpputoreilta. Hiuksiakin värjään silloin tällöin, mutta lähinnä luonnonhennalla. Olen myös poistanut hiustuotteistani silikonit ja sulfaatit, ja tutustunut sitä kautta aivan uudenlaiseen hiuslaatuun omassa päässäni. Kun kemialliset aineet eivät silota, venytä, kiillota ja painavina vedä hiusta alaspäin, kävi ilmi, että minulla on kihara tukka! Olen yli 40-vuotias, ja vasta nyt selviää, että minulla on kihara tukka.
Tätä tarkoitan etääntymisellä luonnollisesta minästäni. Jos jatkuvasti peitän tai yritän väkisin pakottaa itseäni muuksi kuin mitä olen, miten voisin itsekään lopulta tuntea todellista olemustani? Tarkoitan tätä niin sielullisesti kuin fyysisesti. Luonto ei tee virheitä: olet täydellinen, suunnitelman mukainen juuri sellaisena kuin olet. Hyväksy itsesi. Olet osa täydellistä luontoa. <3
Iloa, valoa, rakkautta!
–Ylva (234)