Noita ja ihminen
olen noita noitien, ihminen ihmisten suvusta
tieni on kuun tie
parantavan rakkauden
vaiston ja unien
veden ja tulen tie
elämänpuun juurista juontuva tie
tule voima! tule kuuntelemisen taito
myötätunnon parantava yrttiöljy
palsami pahaa vastaan.
Olen kirjoittanut runoja siitä asti kun kolmen ikäisenä opin lukemaan ja piirtämään kirjaimia paperille. Kaikki ne ajatukset, jotka eivät aina tahdo tulla suuni kautta, tulevat vaivatta ulos sormenpäistäni. Tämä on ollut suuri siunaus, universumin valtava lahja ihmiselle jonka sydän on aina täynnä. Aina välillä olen onnistunut tavoittamaan jonkin tunteen tai kokemuksen, joka on koskettanut myös muita sydämeen asti.
Tämä on ollut iso kiitollisuuden aihe myös tässä auttamistyössäni, jota tällä hetkellä teen ennustaja24.fi– ja enkeliviesti.fi -sivustojen kautta (numeroni on 234). Sen lisäksi että saatan upottaa meditaatio-ohjauksiini lyyristä kerrontaa, olen huomannut myös että pystyn kirjoittamaan tilanteeseen sopivan loitsun hetkessä – ja useimmiten se toimii.
Useimmiten? Mikä noita se semmoinen on jonka taidot eivät aina toimikaan? Noita noitien, ihminen ihmisten suvusta. Vaikka kuinka tahtoisi aina olla puhdas ja avoin, aina toimia sydämestään käsin… ihminen on kuitenkin aina ihminen. Sydämen lisäksi meillä on Ego, se minä-minä-apina, jolla on itsekkäät vaikuttimet.
Egolla on pelkoja: Pystynkö? Entä jos en osaakaan auttaa? Mikä minä luulen olevani, tässä kekkuloin!
Egolla on haluja: Tahtoisin että tämä ihminen ajattelee minusta hyvää! Voi kunpa onnistuisin oikein hyvin!
Sillä on tarpeita: Kamala nälkä / jano / vessahätä, univäsy, laiskotus…
…ja sidoksia: Lapsi tulee kohta koulusta, olisi se ja se tapaaminen tänään, äsh – unohdin vastata ystävän viestiin.
[Kuva: Noita ja ihminen.jpg]
Kuvateksti: Auttaminen onnistuu parhaiten, kun ego rauhoittuu taka-alalle. Minulle paras tie siihen on maadoittuminen, meditointi ja säännöllinen energiahoito.
Ego on meissä kaikissa vahvana. Se tahtoo suojella meitä, varoittaa ja huolehtia. Kuin ylihuolehtiva vanhempi, se samalla kuitenkin estää meitä usein löytämästä maailman ihmeitä. Tahtoni ja toiveeni on aina toimia sydämestäni käsin, juuri siinä hetkessä auttaen, siihen keskittyen täysin. Kuitenkin joskus Ego asettuu tielle, vaikuttaen energian ja ymmärryksen puhtaaseen virtaan.
Siksi voin vain tunnustaa, mikä olen: noita noitien, ihminen ihmisten suvusta, ja pyytää yhä uudelleen ja uudelleen:
tule voima! tule kuuntelemisen taito
myötätunnon parantava yrttiöljy
palsami pahaa vastaan.
Ja voin olla kiitollinen jokaisesta onnistumisen ja epäonnistumisen hetkestä. Ensimmäiset rohkaisevat, toiset kasvattavat. Kiitos. Kiitos. Kiitos!
Ylva, noidanvaistoinen
Kun olin pieni, tiesin ihmisistä paljon nähtyäni heidät kerran. Kasvot, nimet ja keskustelut sanasta sanaan säilyivät mielessäni jopa vuosia heti kun opin puhetta ymmärtämään. Äiti kummasteli, mutta vielä kummempaa – sellaista mistä ei ollut oikein tarpeen puhua – oli se, miten näin yllätysvieraat ovella hetkeä ennen kuin he kävelivät pihaan, kysyin “äiti mikset vastaa puhelimeen” minuuttia ennen pirinää ja osasin kertoa äidin ystävistä asioita joita kukaan ei olisi lapsen kuullen vahingossakaan paljastanut.
Kylän kissat odottivat minua pensasaitojen alla ja seurasivat minua kotiin. Kaksi niistä sitten muuttikin meille, kun omistajat kyllästyivät hakemaan kollejaan päivittäin helmoistani.
Koin kyyneliin asti auringonlaskut, täydet kuut, lintujen lennon ylitseni, tuulen huminan, lehtien värien vaihtelut… muistin ja tiesin, uneksin asioita joita en ollut vielä kokenut.
Tärkeimpänä oppaana oli unissani kulkeva hopeanvalkea naarassusi. Murrosiän tullen se lähti. Samaan aikaan turrutin noidanvaistot, sillä olin jo oppinut että äiti pelkäsi niitä minussa vielä enemmän kuin itsessään ja koko naispuoleisessa suvussa. Vaikka mystiikka, mytologia ja Kummat Kokemukset sekä tieto, jota ei voinut perustella järjellä, seurasivat minua (kuten myös kissat) myös koko aikuisikäni, vasta täytettyäni 40 ja koettuani valtavia elämänmuutoksia olin valmis hyväksymään aidosti ja avoimesti, kuka todella olen. Tiesin, että enää ei ole tarpeen pelätä tai toimia puolisalaa. Aloin myös opiskella tietoisemmin henkistä auttamista.
Ja Susi palasi. Eräänä keväisenä yönä valokuvasin täysikuuta. Taivas oli lähes kirkas, eikä kuun lähellä ollut ainoatakaan pilveä. Kun katsoin ottamaani valokuvaa, siinä se oli. Jo hiukan harmaantunut, vuosikymmenien varrella rähjääntynyt, mutta vielä hopeaturkkinen suden hahmo jolkotti suoraan kirkkaan kuun editse.
Vihdoin saatoin sydämestäni kirjoittaa ja laulaa loitsut, tulkita tarotit, antaa käsieni välittää parantavaa energiaa. Olen koulutettu meditaatio- ja rentoutusohjaaja sekä sertifioitu Usui Reiki Master, mutta ne ovat vain ulkoisia nimityksiä sille, mitä olen sydämeltäni.
Olen Ylva, noidanvaistoinen. Laitettu tänne auttamaan. Vaistolla, sydämestä. Palvelen Sinua ennustaja24.fi– ja enkeliviesti.fi -sivustoilla. Soita siis Ylvalle (234) ja kerro mitä voin tehdä hyväksesi. Kiitos universumille ja Sinulle, että saan tehdä sitä mihin olen tarkoitettu! <3